Helsingin Ullanlinnassa sijaitsevan ruokaravintolan ovella käy huiske, kun Suomen kuuluisin rock-kitaristi ja rockin elävä legenda Andy McCoy, syntymänimeltään Antti Hulkko, lampsii sisään ovesta, tervehtii järeää portsaria, ja luikahtaa pyynnöstäni ravintolan kabinettiin.
"Osaat sä soittaa kitaraa", kirjavan huivin kaulansa ympärille kiertänyt ja viininpunaiseen puvuntakkiin sekä oransseihin spittareihin sonnustautunut Andy McCoy pamauttaa lontoolaisen kitaraseppä A. C. Zemiatisin nikkaroima kitara sylissä pöydän ääreen istuutuessaan.
McCoy valuttaa lasiin keskiolutta, avaa edessään lojuvan iltapäivälehden, ja liruttelee otsikoiden silmäilyn välissä blueskaavaisia melodioita, ja letkeitä hevilirutuksia pääkallopakotuksin koristetulla metallikoppaisella kitaralla.
Kun McCoy törmää juttuun, jossa hämmästellään sitä, miksi vasta leivottu tangokuningas Amadeus Lundberg on kävellyt helsinkiläisessä kauppakeskuksessa tangokuninkaan kruunu otsallaan, hän tuohtuu.
"Jos jäbä haluu kävellä, ja se on sen duuni, niin antaa sen sitten kävellä", McCoy sihahtaa.
Kitaristi jatkaa, että tangokuninkaan isä, Hortto Kaalossa musisoinut Voitto Lundberg, on "hyvä tuttu vanhoilta päiviltä".
"Miksi ihmisten ei tässä maassa anneta pitää hauskaa, miksi niin monia ihmisiä koetaan lehtienkin sivuilla kateellisena nolata", kitaristi kysyy.
Muistutus Pelkosenniemellä paljastettavasta McCoyn näköispatsaasta, jonka on veistänyt muusikon setä, Matti Hulkko, vetää maailman rock-areenoja Hanoi Rocksin kiertäneen kitaristin pian kuitenkin nöyräksi.
"Kun taiteilija saa Suomessa patsaan, on se yleensä edesmennyt taiteilija,ja siksi on hienoa, että ihmiset uskaltavat Lapissa olla sen verran aitoja, että he ovat ymmärtäneet myös kulturellin puoleni", kitaristi ylistää.
Toisen tulemisensa vuosituhannen alussa tehneen Hanoi Rocksin McCoy kuoppasi viime keväänä.
"Olin helpottunut, kun Hanoi Rocks loppui, koska yhtyeessä oli loppuaikoina kokkeja, jotka eivät osanneet keittää, mikä ei ollut hyväksi musiikille", kitaristi vihjaa.
Ensi kuussa julkistettavaa, syksyllä kiertueelle lähtevää uutta bändiä varten hän on kirjoittanut ison pinon uusia kappaleita.
"Alan jossain vaiheessa levyttää uusia kappaleita, ja sitten näen, tuleeko levystä monipuolinen kokonaisuus, vai tietyn musiikillisen viivan ympärille kietoutuva teemalevy", hän paljastaa.
Rockin kiehtovaan maailmaan McCoy tutustui lapsena Pelkosenniemellä.
"Mutsi soitti kotona levyltä Elvistä, vanhaa Beatlesta ja Rolling Stonesia, ja kuusikymmenluvun mustia Tamla Motown -gimmabändejä", kitaristi muistelee selvästi liikuttuen.
Musikaalisuus on Hulkoilla suvussa.
"Toinen isoisä oli mestarisluokan soittaja, se veti harmonikkaa niin nopeasti, ettei sen sormet näkyneet", Hurriganes -kitaristi Albert Järvisen yhdeksi suureksi esikuvakseen nostava McCoy muistaa.
Mielestään oikean rock-asenteen omaavan Rolling Stonesin rinnalle kitaristi nostaa sellaiset yhtyeet, kuten T.Rex, Mott The Hoople ja Ramones.
"Hyvä biisi on aina hyvä biisi", McCoy tiivistää samalla, kun hänen puhelimensa alkaa hälyttää.
Puhelimen soittoääneksi kitaristi on valinnut Led Zeppelinin itämaisia sävyjä tihkuvan instrumentaalin Kashmir.
Öljyväreillä maalaaminen on myös yksi harrastus, joka on liki kitaristilegendan sydäntä.
"Tauluni eivät ole mitään aloittelijan taidetta tai teoksia, joissa on sekopäisesti heitetty värejä kankaalle, vaan välillä jopa todella kompleksisia kokonaisuuksia", töitään näytteille loppuvuodesta Helsinkiin asettava kitaristi lupaa.
Andy McCoy palaa tänään Lappiin. Hän osallistuu puisen näköispatsaansa paljastetukseen Pelkosenniemen torilla kello 12. alkaen Johan on markkinat -toritapahtumassa. Musiikkia toritapahtumassa tarjoavat nuorisobändi Cape Of Fear, Jouko Lindfors, Pelkosenniemen Perttuset, Kemijärven kansanpelimannit sekä Ylihärmän soittokunta.
