Oulun kaupunginjohtaja: Ky­syim­me seit­se­mäl­tä merk­ki­hen­ki­löl­tä, ai­ko­vat­ko he hakea Oulun kau­pun­gin­joh­ta­jak­si

Festivaalit: Frozen People jär­jes­te­tään Nal­li­ka­ris­sa lauan­tai­na ke­li­olo­ja uhmaten

Karkauspäivä: Ou­lu­lai­sen Annukka Määtän, 28, kakussa on vasta 7 kynt­ti­lää

Mainos: Tilaa Kaleva tästä

Tilaajille

Ana­lyy­si: Ta­sa-ar­vois­ta avio­liit­toa ajavien ni­mit­tä­mi­nen kirkon sisälle tun­ke­neik­si vih­reik­si mie­hik­si ylittää rajan – Kes­kus­te­lun on jo aika mennä eteen­päin

Luterilaisesta kirkosta ulospäin kantautuva keskustelu on pitkään kärjistynyt äärilaitoihin ja kysymykseen avioliitosta. Se ei anna todellista kuvaa ruohonjuuritason kirkkoelämästä. Paras tapa keskustelukulttuurin muuttamiseen ja tilan antamiseen on aloittaa muutos itsestä. Vakaumuksestaan saa pitää kiinni ja siihen pystyy, vaikka ei sanoita mielipidettään aggressiivisesti. Kirkkopäivien teemaan sopivasti voisi kysyä: jos lähimmistään ei voi enää rakastaa, riittäisikö pelkkä arkinen kunnioittaminen?

Analyysi

Tapaan käydä säännöllisesti kävelylenkillä ja lounailla erään ystäväni kanssa.

Meitä yhdistää samankaltainen huumori ja valtava puhumisen tarve. Jaamme arkisia asioita ja pohdimme usein myös hengellisiä kysymyksiä.

Erona on vain se, että ystäväni on minun mittakaavassani “kovan luokan uskovainen” ja minä lähinnä ihmettelen kaikenlaisia uskonnollisia ilmiötä. Olemme useista perustavanlaatuisista asioista vahvasti eri mieltä.

Hän perustelee usein mielipiteitään Raamatulla, mikä minulle on varsin vieras tapa arvottaa asioita – vaikka toki ymmärrän ja tiedostan kristinuskon vahvan vaikutuksen ajattelussani.

Lue Digiä 1 kk _vain 1 €_

Tutustu, voit peruuttaa tilauksen koska tahansa.