Ei riittänyt Suomipojan yritys yllätykseen. Sillä totuuden nimissä on sanottava, että Ruotsin taso on sen verran laajempi kuin Suomen, ettei heidän voittoa voi pitää isona yllätyksenä.
Molemmilla oli muutama hyökkäyspään poissaolo kärkirooleista, mutta Ruotsin taso riittää paikkaamaan nämä herrat.
Pronssipeli on edessä ja siihen lähtökohta on Suomelle hyvä, koska pettymyksestä palautumiseen auttaa jokainen minuutti.
Lisäksi Pohjois-Amerikassa ei pronssipelejä pelata, joten tulevan vastustajan asenne ei missään nimessä ole täyttä sataa pelin alussa. Siihen on iskettävä.
Suomen tappio tuli tänään erikoistilanteiden kautta. Omat ylivoimat eivät tuottaneet maaleja, vaikka oli erinomainen tilaisuus, kun saatiin 5-3 vastaan ylivoima. Miksi näin, niin se on ratkaistava huomiseen mennessä. Tällaisia tilaisuuksia ei vaan taida enää tulla.
Ruotsi teki ratkaisumaalin ylivoimalla kuviosta, joka kyllä tiedettiin. Valmennuksen pelivirhe oli laittaa alivoimaan Jarkko Immonen vasemmalle puolelle. Rightin puolen pelaajana hänen kätisyytensä ei toimi tätä kuviota vastaan. Syöttö meni läpi Karlssonille ja lämäri verkkoon.
Maali meni myös ns. läpi maalivahti Kari Lehtosen. Kainalosta sisään oman miehen maskin takaa, mutta varmasti Lehtosta tämä maali korpeaa. Muuten pikahälytyksen saanut maalivahti pelasi hyvän ottelun, eikä kenenkään tarvitse jossitella Raskin sairastumisen ratkaisseen mitään.
Maalipaikkoja oli sen verran, että Suomikin voisi olla jo varma mitalisti. No huomenna on melkoinen määrä testamentteja jaossa pelin jälkeen. Ja on varma, että Teemu Selänne, Sami Salo, Kimmo Timonen ja Olli Jokinen haluavat päättää maajoukkueuransa mitali kaulassa.
Ja tulevat soihdunkantajat ovat varmasti näissä talkoissa mukana. Eli klassikkoviesti edessä: kerran vielä, Pojat!
Kirjoittaja on urheilutoimenjohtaja ja entinen SM-liigavalmentaja.