Mari Laukkasen etukäteistavoitteena Pyeongchangin olympiakisoissa oli saapua median haastattelualueelle hymy huulilla. Siitä voi tulkita, miten kilpailu ampumahiihtäjällä on mennyt.
Laukkasen ilmeestä saattoi naisten sprintin jälkeen tosiaan päätellä paljon. Itkettyneet silmät paljastivat, että kisa oli ikävä kyllä mennyt poskelleen.
- Saa tässä taas jonkun päivän meditoida, että ihmiseksi itsensä tuntee, tai mitä nyt ikinä se onkaan, viisi sakkoa ampunut ja kärjelle lähes kolme minuuttia hävinnyt Laukkanen ruoski itseään.
Hänen sijoituksensa oli 64:s, joten ylihuomisen takaa-ajokilpailuun ei ole asiaa.
- Elämä on jatkunut ennenkin ja kyllä se jatkuu nytkin, mutta on aika tyhjä olo, Laukkanen myönsi.
Laukkasen toiveet kaatuivat makuupaikan kolmeen ohilaukaukseen. Hän otti epäonnistumisesta paljon syytä kontolleen.
Ampumapaikalla vihaisesti pyörineen tuulen hän uskoi kesyttävänsä siirtämällä tähtäintä viiden napsun verran.
- Kahden laukauksen jälkeen otin napsujen lisäksi ennakkoa, ja silti laukaukset menivät tuulen puolelta ohi. Ilmeisesti kohdistustilanteessa minulle sattui arviointivirhe tuulen voimakkuudesta.
Pystypaikalla tuuli puuttui peliin kesken sarjan.
- Tuli aika kova puuska. Ei (tuuli) helpolla tänään päästänyt, mutta se oli tiedossa. Täällä kisat ovat aina olleet tuulisia.
Toivasen kisahurmio vaihtui pettymykseen
Suomen naisampumahiihtäjien murheellinen päivä tiivistyi Laura Toivasen kohtaloon. Uransa parasta kilpailua kohti kiirehtineen Toivasen loppumatka muuttui tuskaiseksi taipaleeksi.
Hän kaatui jäisessä alamäessä reilun kuuden kilometrin jälkeen oltuaan kilpailussa tuolloin 24:ntenä.
- Alamäki oli umpijäässä, ja jarrutin vauhtia pois. Sitten sakkasi suksi, ja lensin aitaa vasten. Siinä katkesi sauva ja irtosivat aseen valjaat, Toivanen kuvaili.
Hänen sijalukunsa romahti maalissa 77:nneksi. Siihen oli hyvä syy.
- On vaikea tulla, kun pitelee toisella kädellä valjaita kiinni ja hiihtelee sauvatta.
Sauvan Toivanen lopulta käteensä sai, mutta haaveriin tärveltyi aikaa tolkuttoman paljon.
- Vähän harmittaa. Sen kuuden kilometrin jälkeen edessä oli enää viimeinen ylämäki ja pitkä alamäki. Olisi tullut varmaan uran paras sijoitus, jos en olisi pannuttanut siihen viimeiseen isoon alamäkeen.
- Siinä meni samalla paikka takaa-ajoon. Pienestä on kiinni, Toivanen hymähti.
Hän ampui tapojensa mukaan hienosti. Ainoa sakkokierros tuli pystypaikalta.
- Tuuli vaikutti, että jouduin ottamaan ennakkoa tosi paljon. Tein sen minkä osasin. Nolla-ykkönen ampumapaikoilta on minulle tosi hyvä.
Lehtonen päivitteli rajua ilmaa
Toivaselle kaksi sijaa lopputuloksissa hävisi suomalaisnelikon kuopus Venla Lehtonen. Hän onnistui ampumaan pystypaikalla kaikki viisi laikkaa alas, mutta makuun kolme ohilaukausta olivat hävittäneet toiveet tasapainoisesta kilpailusta.
- Pystyn nolla-ammunta on ainoa asia, johon voin olla tyytyväinen. En tiedä, mitä makuulta tapahtui. Kolme sakkoa oli kuitenkin liikaa. Se oli henkisesti kova isku, sanoi Lehtonen, jolle tuuli teki monen muun tavoin paljon kiusaa.
Aikuisten arvokisojen ensikertalainen joutui Pyeongchangin tuulitunnelissa kovaan paikkaan.
- Kyllä oli aika raju ilma. Kova tuuli varmaan erotteli parhaat tänään
Tuuli ja kylmyys kangistivat hiihdossa.
- Ei kulkenut. Alkuverryttelyssä tuntui vielä hyvältä, mutta ei ollut vaan mitään potkua, Lehtonen ihmetteli.
Tuuliraot vaihtelivat
Suomen päävalmentaja Antti Leppävuorelle kilpailu ei ilonaiheita tarjonnut.
- Ei ollut meidän päivä tänään. Tuuliraot olivat vaihtelevia. Kun Kaisa (Mäkäräinen) ampui makuulta, tuli kova puuska. Otimme kyllä tuulen etukäteen huomioon parhaamme mukaan.
Naisilla on kisoissa jäljellä vielä kolme henkilökohtaista matkaa.
- Yksi päivä surraan ja sitten lähdetään uuteen päivään, päävalmentaja muotoili suomalaismotoksi.