Hiihtovalmentajana en haluaisi muistuttaa ihmisiä termillä "harrastelijoiden puuhastelua", mutta koska tehtäväni on arvioida kisojen tapahtumia monelta kantilta, en malta olla puuttumatta soutukaksikkomme touhuihin.
Viimeiset vuodet ennen Pekingin olympialaisia ovat kaikki urheilijat, valmentajat ja lääkärit olleet todella huolestuneita Pekingin olosuhteiden vaikutuksista urheilusuorituksiin. Ilma on erittäin lämmin ja kostea, ja sen lisäksi myös ilmansaasteet voivat aiheuttaa yllättäviä ongelmia. Urheilijoita on mietityttänyt, miten neste ja ravinto imeytyvät elimistöön. Varsinkin niillä urheilijoilla, jotka eivät yleensä harjoittele ja kilpaile kuumissa olosuhteissa, valmistautuminen tulisi olla huolellista.
Uskoisin, että jo maallikko olettaisi, että viimeistelyvaiheessa näiden asioiden merkitys urheilusuorituksessa on hyvin tärkeä. Viimeisen vuoden aikana on soutukaksikkomme (Sten, Nieminen) noussut yhdeksi potentiaaliseksi mitalitoivoksemme, mutta viimeisellä viikolla alkanut "ihmedieetti" näyttää vievän kaksikoltamme kaikki voimat taistelussa mitaleista (esim. STT:n mukaan Sten kommentoi 3 päivää ennen starttia että "näläntunteen vielä kestää, mutta janoon ei meinaa tottua").
Soutu on erittäin vaativa laji, jossa yhdistyvät kestävyyden ja voiman yhteisvaatimukset. 6-7 minuutin maksimaalinen suoritus vastaa ajallisesti lähes 3000 metrin juoksua sillä lisäyksellä, että myös lihaksisto on äärimmäisen kovilla. Urheilussa on nähty aikaisemminkin paljon painonpudotuksia esim. painissa ja mäkihypyssä, mutta yleensä näiden lajien urheilijat tekevät painonpudotuksia kaikkiin kisoihin ja heillä on tarkka tieto, miten elimistö reagoi painonpudotukseen.
Alkueräsoudun perusteella parillamme ei ollut kaikki kunnossa ja pahoin pelkään, että näissä olosuhteissa asioiden korjaaminen ei tapahdu hetkessä. Kaikesta huolimatta kisat jatkuvat ja olisi hienoa olla väärässä, koska pitkästä aikaa meillä on myös soutajia maailman huipulla.