Amerikkalaisen elokuvan konkari juhlii toukokuun päätteeksi kahdeksaakymmentä vuottaan - täysissä voimissa, työn touhussa.
Suomessa on keväällä julkaistu kaksi kirjaa Clint Eastwoodista. Tekstikerrontaan luottava Marc Eliotin Clint Eastwood - Viimeinen cowboy (WSOY) ja kuvatarjontaan satsaava Richard Schickelin Clint Eastwood - Mies ja elokuvat (Otava).
Clint Eastwood tuli tutuksi teeveen kautta Lännentie-sarjassa 60-luvulla. Kun Matti Heinivahon laulama teemasävelmästä ponnistava Lännen tie ampaisi 1966 hittitaivaaseen, Eastwood oli pannut jo sarjasankarin pillit pussiin. Hän oli luomassa Euroopassa legendaariseksi tulevaa hahmoaan Sergio Leonen dollaritrilogiassa.
Näyttelijäksi nuorella Eastwoodilla ei ollut alun perin aikomusta.
Nahkatakkikovikselle koulu ei maistunut. Elämän oppia hän ammensi sekatavarakaupassa, mailapoikana, heinänpaalaajana ja metsäpalojen sammuttajana. Hän surisi laiskana kärpäsenä jazzbaareissa ja tappeli.
Eastwood patsasteli rannalla uimapelastajana, mikä muiden onnekkaiden sattumien kautta kuljetti nuorukaista menestykseen. Armeijan kutsuessa hän merkitsi erityistaidokseen uinnin. Tärppäsi: hän pääsi henkilöstön uimaopettajaksi ja hengenpelastajaksi.
Uima-allaspalveluksessa hän tutustui peeärrää Korean sodan aikaan armeijalle taikoneeseen näyttelijäkaartiin. Polkua tulevaisuuden pimeään valaisi projektorinkäyttäjän vastuullinen tehtävä.
"Olin pohjimmiltani tyhjäntoimittaja, pummi", arvioi Eastwood siekailematta itseään nuorena miehenä.
Kuinka karismaa jalostetaan
Eastwood palasi armeijan jälkeen huoltoasemalle pumpun varteen ja pyrki näyttelijäksi uima-allaspohjalta, komennuksella syntyneiden kaverisuhteiden siivittämänä.
Koe-esiintymisessä raadin huomio kiinnittyi sisäänpäin kääntyneisiin, kellastuneisiin hampaisiin. Onnettaren suosikille tästä kehittyi myöhemmin bränditekijä, tiukka hymy.
Eastwoodia pidettiin liian komeana luonnenäyttelijäksi, muttei tarpeeksi komeana päärooleihin. Aataminomena työntyi liiaksi eteen.
Lännentien sankarin polku vei siis 60-luvun puolivälissä itään, missä Sergio Leone keitteli spagettiwesternejään. Eastwoodista tuli Mies ilman nimeä. Vaateasuksi trilogiaan vakiintui poncho. Suupieleen istutettiin sikari.
"Sikarit luovat oikean fiiliksen - riidanhaluisen", Eastwood murjaisee.
Likainen Harry - paljon puhdasta
Lama-ajan jälkeisessä epävarmuudessa kasvanut Eastwood halusi pitää kiinni menestyksestään. Hän oli havainnut, kuinka lakimiehet pyörittävät Hollywoodia ja halusi itse jaolle.
"Painoin mieleeni kaikki tekemäni erehdykset ja panin talteen kaikki oppimani hyvät asiat", tarkka poika tilitti.
Eastwood rakasti olutta, jahtasi naisia ja kilahti golfiin. Hän oli tarmokas ja nopea. Näyttelijä perusti oman tuotantoyhtiön Malpason (vapaa käännös: harha-askel), joka kulki heti kuin juna. Kohtaukset pantiin purkkiin kikkailematta, kulut pysyivät kurissa. Ensimmäinen oma tuotanto Hirttäkää heidät avasi uuden jakson Eastwoodin elämässä.
Tuotannoissa Eastwood sementoi taloudellisen menestyksensä Dirty Harrylla vuonna 1971. Harryn eettisessä linjauksessa hän näyttää, mitä politiikka hänessä menetti.
"Se ei kerro miehestä, joka puolustaa väkivaltaa. Se kertoo miehestä, joka ei voi käsittää, miksi yhteiskunta sietää väkivaltaa."
Ohjaajana kohti kypsää kultakautta
Tuottajan tehtävät eivät riittäneet useimmiten elokuviensa pääroolia näyttelevälle Eastwoodille. Hän pyrki ja pääsi istumaan ohjaajan tuolille. Kriitikot kylläkin käsittelivät teoksia pitkin, ja terävin, hampain.
Uusi sivu kääntyi, kun lännen elokuvien pitkään kaareen jännittyvä Armoton pääsi kriitikoidenkin pihdeistä elävänä. Armottomasta Eastwood sai kaappiinsa ensimmäiset Oscarinsa: toisen parhaasta ohjauksesta ja toisen parhaasta elokuvasta.
Herkkää ja karskia yhdistänyt Million Dollar Baby (2004) toi miehelle tupla-Oscarit, samoista ansioista kuin Armoton tusina vuotta aiemmin.
Yksi Oscar, Eastwoodin himoituin, puuttuu: näyttelijänä. Clint Eastwood täyttää 80 vuotta 31.5.