Selostajat, nuo puhetyön vaikean alan kiistellyt ja kiitetyt ammattilaiset, ovat osa urheiluhistoriaa. Selostajavirtuoosi Pentti Salmella on oma paikkansa suomalaisen yleisurheilun yhdessä merkittävimmistä hetkistä.
"Vetäisee pitkälle... nousee korkealle... maailmanmestaruus Suomeen", Salmi karjaisi lauantaina, elokuun 13. päivänä 1983.
Oli kaikkien aikojen ensimmäiset MM-kisat Helsingissä vuonna 1983, naisten keihäänheiton finaali ja Tiina Lillakin viimeinen heitto. Kakkosena räpistellyt kilpailun ennakkosuosikki lennätti keihään 70,82 metrin päähän ja lähti voittokiskaisun jälkeen juoksemaan takakaarretta kuin sprintteri.
55 000 hengen Olympiastadion räjähti rajattomaan riemuun, mutta kotikatsomoissa oli vielä hiljaista. Lillakin voittoheiton aikaan televisiokuva näytti naisten 4x400 metrin viestijuoksun alkuerien lähtövalmisteluja. Kuva ajettiin Suomessa eetteriin vasta pari minuuttia myöhemmin.
Se, että Suomen ensimmäinen MM-kultamitali tuli keihäästä, ei ole sattumaa. Tähän mennessä Suomi on saanut MM-areenoilta seitsemän kultaa, joista viisi on repäisty maan bravuurilajista. Kaikkiaan suomalaiset ovat juhlineet 19 kertaa maailmanmestaruuskisojen mitalia.
Vain Pariisin vuoden 2003 MM-kisoissa on poikettu säännöstä, että suomalainen saa mitalin.
Arto Bryggare. Jos 110 metrin aitojen sijasta juostaisiin 115 metrin aidat, Bryggare saattaisi olla Lillakin sijasta ensimmäinen kultamitalista. Bryggare aitoi hopeaa Helsingin kisojen perjantai-iltana ajalla 13,46. Kisan voittaja Greg Foster tuli kaatoi lopussa aitaa kuin heinää, mutta syöksyi maaliviivalle neljä sadasosaa suomalaista aikaisemmin.
Martti Vainio. Pitkänhuiskea Vainio oli jäänyt Helsingin 10 000 metrin huimassa viimeisen kierroksen kiritaistelussa neljänneksi ja päätöspäivän puolta lyhyemmällä matkalla meinasi käydä samoin. Vainio heittäytyi ikimuistoisesti maaliviivalle neuvostoliittolaisen Dimitri Dmitrijevin takaa. Kihisevä kotiyleisö jäi odottamaan maalikamerakuvaa, joka todisti suomalaisen syöksyneen pronssille neljän sadasosan erolla.
Seppo Räty. Jössikän MM-finaali Roomassa 1987 alkoi nolosti, kun Räty kompuroi nurin ensimmäisellä yrityksellä. Räty ei kuitenkaan astunut yli ja hän pääsi aloittamaan kilpailun uudestaan puhtaalta pöydältä. Rädyn maailmanmestaruus varmistui tuloksella 83,54. Neljä vuotta myöhemmin Tokiossa veijari säesti hopeallaan Kimmo Kinnusta.
Kimmo Kinnunen. Toisen polven heittäjä oli arvokisojen mies. Kinnunen saavutti kultaa Tokiosta 1991 ja hopeaa Stuttgartista 1993. Kinnunen latasi Tokiossa ensimmäiseen heittoon kaikkensa, mylvi 90,82 metrin vedon ja spurttasi radalle kuin Lillak konsanaan. Tokion mestaruus muistetaan myös isä-Jorman kyyneleistä suorassa lähetyksessä.
Sari Essayah. Nykyinen euroedustaja käveli ensin pronssia Tokiossa 1991 ja kahden vuoden päästä Stuttgartissa kultaa. Essayah käveli puhtaasti Stuttgartin ensimmäiseksi maailmanmestariksi. Suomalainen joutui kuin vahingossa kärkeen, mutta pystyi pitämään pintansa piikkipaikalla.
Valentin Kononen. Suomi oli Essayahin ja Valentin Konosen ansiosta 1990-luvulla kävelymaa. Kononen oli sankari jo Stuttgartissa, kun hän irvisteli kaikkensa antaneena hopealle. Suomalaisen aika tuli Göteborgissa 1995: Kononen tappoi taktiikallaan muut kilpailijat. Kisaa johtanut Kiinan Yongshen Zhao lyyhistyi henkisesti ja fyysisesti murtuneena asvaltille.
Mika Halvari. Kemin keiju pyörähteli nilkkavaivastaan huolimatta hopealle Göteborgissa. John Godina otti muilta luulot pois heti avaustyönnöllään. Halvari puski väkisin mitaleille, kun hänen viides työntönsä tömähti 21 metrin viivalle (20,93).
Mikaela Ingberg. Parikymppinen vaasalainen oli keihäskesän 1995 yllättäjä. Nuorten EM-kultamitalisti paransi ennätyslukemansa vanhan malliin keihäällä lukemiin 65,16 - Göteborgin MM-finaalissa. Heli Rantanen meinasi ryövätä Ingbergin pronssin viimeisellä yrityksellään, mutta jäi 12 sentin päähän.
Eduard Hämäläinen. Suomen ainoan mitalin Ateenan kisoissa vuonna 1997 toi mies, joka oli aikaisemmin ehtinyt edustaa Neuvostoliittoa, IVY:ä ja Valko-Venäjää. Boheemiluonteisen Hämäläisen komeat pisteet kovatasoisessa Ateenan kymmenottelussa olivat 8730.
Aki Parviainen. Suomi oli ilman mitalia vielä ennen päätöspäivää Sevillassa 1999. Miesten keihäs oli jälleen kerran pelastusrengas, kun Aki Parviaisen viidennen kierroksen heitto kantoi kultaan kelvanneet 89,52 metriä. Kahden vuoden päästä Edmontonissa keihäskisa oli kaikkien aikojen kovimpia. Parviaisen avauskiskaisu 91,31 riitti hopeaan, sillä Jan Zelezny repäisi kauden kärkituloksen 92,80.
Arsi Harju. Sydneyn olympialaisissa kultaa voittanut perholainen oli iskussa myös vuoden päästä Edmontonissa. Yön finaalia katsomaan heränneet suomalaiset raivostuivat, kun kuulakisa jäi televisiossa täysin paitsioon. Harju humisi amerikkalaisten takana 20,93 metrin työnnöllä pronssia.
Tommi Evilä. Helsingin vuoden 2005 MM-kotikisojen sankari oli pituushyppääjä, mutta mitali oli lopulta pienestä kiinni. Evilän kaksi ensimmäistä finaalihyppyä olivat yliastuttuja. Tampereen moottoriturpa nousi kolmannelle kierroksella peliin mukaan, ponnisti viidennellään uuden Suomen ennätyksen 825 ja voitti pronssia lopulta yhden sentin erolla.
Tero Pitkämäki. Heittonsa kanssa vielä karsinnassa takkuillut pohjalainen löysi vireensä viime hetkellä Osakan vuoden 2007 MM-finaalissa. Norjan Andreas Thorkildsen jäi taakse, kun Pitkämäki sinkosi keihään toisella kierroksella 89,16 metrin päähän. Kun mestaruus oli varmistunut, hän petrasi vielä tuloksensa 90 metrin paremmalle puolelle (90,33).