Alice Cooper lupaa hit­te­jä, har­vi­nai­suuk­sia ja hauskaa menoa

Alice Cooper kertoo, että Oulussa nähdään kauhukomedia, jossa mukana on huumoria. Kuuntele Alice Cooperin haastattelu!

Alice Cooper hirtetään ja myös hänen kaulansa katkaistaan Theatre of Death -show'ssa.
Alice Cooper hirtetään ja myös hänen kaulansa katkaistaan Theatre of Death -show'ssa.

Millainen show Oulussa tullaan näkemään tällä kertaa?

"Alice Cooper on aina kuin teatterinäytelmä. Tämän nimi on Theatre of Death (Kuoleman teatteri), se on eräänlainen kauhukomedia. Soitamme 28 kappaletta, jotka mielestämme ovat kaikkein teatraalisimpia Alice Cooperin alusta saakka tekemiltä 25 albumilta. Se on luultavasti eniten harjoiteltu show"mme Welcome to My Nightmaren (1975-76) jälkeen. Taatusti mukana on huumoria; jonkin verran pelottavaa mutta aina hauskaa."

Mitä uusia temppuja on luvassa verrattuna edelliseen Oulun-konserttiin kaksi vuotta sitten?

"Minun esitykseni on aina moraalinäytelmä. Minä yleensä esitän roistoa, joka ei koskaan jää rankaisematta pahoista teoistaan: minut joko hirtetään tai kaulani katkaistaan giljotiinilla. Tällä kertaa minut sekä hirtetään että kaulani katkaistaan. Ja minuun pistetään jättimäinen myrkkyneula. Ja minut pistetään piikkejä täynnä olevaan laatikkoon. Eli luvassa on paljon mahtavia juttuja. Tietysti musiikki on aina kaikkein tärkeintä show"ssa. Aina kun ihmiset tulevat katsomaan Alice Cooperia, heidän on saatava vastinetta maksamalleen lipun hinnalle."

Giljotiinitemppu näyttää hurjalta. Tuntuu käsittämättömältä, että aina ehdit pois terän alta, ja lavalle pyörähtää muovinen tekopääsi. Onko ollut lähellä käydä niin, että et ehdikään terän alta pois?

"Aina se temppu on vaarallinen jo siksi, että se on oikea giljotiini ja se ohittaa minut vain kuuden tuuman päästä. Sama juttu hirttämisessä: sinun täytyy olla ammattilainen ja kouluttautua näihin hommiin. Tyypit, jotka minua opettivat, olivat Hollywoodin stuntmiehiä. Jotta temput saadaan näyttämään tarpeeksi hyviltä, niiden täytyykin olla vaarallisia. Olemme harjoitelleet ne hyvin, ja tiedän aina tarkalleen, miten ne toimivat ja mitä pitää tehdä jos jokin menee vikaan. Ei siinä hirveän suuri mahdollisuus ole loukkaantua."

Mutta onko koskaan ollut hilkulla, että olisi käynyt hullusti?

"Muutaman kerran hirttämisessä on ollut pikkuisen lähellä. Olen aina huomannut, mikä on vikana ja korjannut tilanteen. Ei ole koskaan mukavin kohta illasta, kun köysi pannaan kaulaani. Siinä on aina yhden prosentin mahdollisuus, mutta tekeehän sen kaiken jännittävämmäksi yleisölle."

Montako kappaletta esitätte uusimmalta, viime vuonna ilmestyneeltä Along Came A Spider --levyltä?

"Tässä konsertissa on oikeastaan vain kaksi biisiä siltä levyltä, koska nyt halusimme tehdä sellaisen Best of Alice Cooper --kokonaisuuden. Aiomme kyllä tehdä kokonaisen Along Came A Spider --kiertueen, ja siinä soitamme levyn kaikki kappaleet. Sen vuoro on varmaan ensi vuonna. Soitamme nyt kappaleen Vengeange Is Mine, koska se on ehkä kaikkein hevimetallityyppisin ja teatraalisin kappale levyltä, eli sopii tähän show"hun erinomaisesti. "

Entä millaisia vanhoja piisejä olet valinnut mukaan? Onko mukana harvemmin kuultua materiaalia?

"Joo, kyllä harvinaisuuksiakin on mukana. Otimme mukaan sellaisia kuin From The Inside ja Nurse Rosetta (From The Inside --levyltä), The Awakening (Welcome to My Nightmare --levyltä), Guilty (Alice Cooper Goes to Hell --levyltä). Emme ole soittaneet niitä tosi pitkään aikaan, mutta ne todella istuvat tähän kokonaisuuteen. Totta kai soitamme School"s Outin, Poisonin, Eighteenin, No More Mr. Nice Guyn, Billion Dollar Babiesin, Under My Wheelsin, Only Women Bleedin... kaikki hitit siis."

Kyllästytkö koskaan esittämään suosituimpia ja eniten laulamiasi lauluja?

"Niinhän sitä helposti luulisi. Kyllä, kun niitä joutuu harjoittelemaan, en minä sitä niin hirveästi enää rakasta. Mutta kun menen lavalle ja aloitan minkä tahansa noista vanhoista ralleista, ja samalla hetkellä kun ensimmäiset soinnut pärähtävät ilmoille, ihmiset nousevat seisomaan ja tulevat hulluiksi. Siinä tilanteessa en voi olla rakastamatta noiden kappaleiden esittämistä. Yleisön reaktioiden takia en koskaan kyllästy kuluneimpaankaan kappaleeseeni."

Olet tehnyt tällä vuosituhannella paljon levyjä. Heti alkajaisiksi 2000 ja 2001 tulivat teemalevyt Brutal Planet ja Dragontown, sitten rokkilevyt The Eyes of Alice Cooper (2004) ja Dirty Diamonds (2005) sekä viime vuoden kesällä jälleen teemallinen Along Came A Spider. Joko on seuraava levytys mielessä?

"Sitäkin olen alkanut jo suunnitella. Itse asiassa kuusi kappaletta on tehtynä. En aio kertoa levyn nimeä, koska esittelen siinä jälleen uuden roolihahmon. Siitä tulee ehdottomasti tarinan käsittävä teema-albumi, ja se sisältää musiikillisesti hyvin monentyylistä rockia. Jätän vielä joitakin asioita avoimeksi. Brutal Planet oli erittäin hevimetallipitoinen levy, ja Trash oli seksikästä hard rockia. Tämä levy menee niitä kohti mutta moniin muihinkin eri suuntiin."

Kenen kanssa kirjoitat levylle kappaleita?

"Edellisellä levyllänihän kirjoitin jo muutaman kappaleen Slashin kanssa, ja hänen kanssaan olen tehnyt töitä nytkin. Minä kirjoitan yleensä sanoituksen valmiiksi ja etsin sitten jonkun, joka katsoo sen ja sanoo, että voi ryhtyä säveltämään sitä kanssani. Minulla on sellaisia kitaristeja tai pianon soittajia kumppaneinani kymmenkunta. Nyt haluaisin muutamalle kappaleelle Desmond Childin ja muutamalle Bob Ezrinin."

Eli siis aiot tehdä töitä taas legendaarisen tuottaja-säveltäjä Bob Ezrinin (tuotti menestyneimmät albumit 1970-luvulla; loi käytännössä Alice Cooper --soundin) kanssa?

"Olemme suunnitelleet Bobin kanssa, että ainakin kirjoitamme jotakin yhdessä. Haluaisin kyllä kovasti häntä tuottamaan koko levyn, mutta hänen aikatauluistaan ei koskaan tiedä."

Bändeissäsi on nykyvuosina soittanut melkoinen määrä loistavia muusikoita, jotka ovat sisäistäneet Alice Cooper --taiteesta oleellisimman. Kitaristit soittavat tyylitajuisesti vailla hevimiesten elkeitä. Nyt bändissäsi soittavat Keri Kelli ja Damon Johnson kitaroita, pitkään mukanasi ollut Chuck Garrick bassoa sekä rummuissa Jimmy DeGrasso. Tällä vuosituhannella kitaran varressa ovat heiluneet Eric Dover, Ryan Roxie ja Jason Hook. Mistä noita soittajia oikein tulee?

"Helpostihan heitä löytyy, koska tunnen valtavasti hyviä kitaristeja esimerkiksi Los Angelesista, New Yorkista, Nashvillesta, Lontoosta... oikeastaan loistavia soittajia on koko maailma täynnä. Sellaiset tyypit kuten minä, Ozzy ja Steven Tyler tunnemme kaikki hyvät soittajat. Tämänhetkisen bändini jätkät ovat olleet yhdessä pari, kolme vuotta. Aiomme myös pysyä yhdessä, ellei sitten joku pääse tekemään jotakin muuta tosi spektaakkelimaista."

Juuri niin taisi käydä pitkäaikaiselle rumpalillesi Eric Singerille, joka kiertää paraikaa Kissin kanssa Yhdysvalloissa? Hän on toki soittanut Kississäkin jo pian parikymmentä vuotta.

"Tämä on sikäli epätavallinen ajanjakso, että Alice ja Kiss kiertävät samaan aikaan. Yleensä niin ei tapahdu. Me tavallaan välttelemme toisiamme juuri siksi, että tykkäämme molemmat käyttää Ericiä. Jimmy de Grasso on soittanut kanssani kuluneiden 25 vuoden aikana, ja hänkin on mitä parhain rumpali."

Eikö sinua tympäise, että vakirumpalisi soittaa nyt toisessa bändissä?

"Ei missään nimessä. Rakastan Ericiä, mutta kun hän ei ole käytettävissä, Jimmy on, tai pari kolme muuta rumpalia, joiden soitosta myös pidän kovasti."

Tulet nyt Ouluun neljättä kertaa (Kuusrock 1990, Formula-Center 2001, Teatria 2007). Viimeksikin heitit kyllä hienon keikan, mutta yleisömäärä oli lievä pettymys. Mikä sinut saa tulemaan tänne uudestaan?

"Me emme koskaan päätä, mihin me tulemme, vaan se on promoottorien hommaa. Me emme sano, että nytpä haluamme tulla Ouluun, Tukholmaan tai Helsinkiin. Kun tulemme Eurooppaan, meille kerrotaan missä kaikkialla soitamme ja me sanomme, että okei. Ihmiset eivät useinkaan ymmärrä, että bändit eivät itse päätä, missä kaupungeissa soitetaan."

Muistatko Oulun-keikan kahden vuoden takaa?

"Totta kai, olemmehan soittaneet Oulussa monta kertaa. Kun poikani kuusivuotias, olin siellä. Nyt hän on 24, eli siitä on 18 vuotta ."

Jossakin haastatteluissa olet sanonut, että et voi enää esittää tiettyjä kappaleita kristillisen vakaumuksesi takia. Mikä laulut ovat sellaisia?

"Mikä tahansa laulu, joka kertoo seksistä seksin vuoksi. Myös sellaiset kappaleet, joissa annetaan liikaa sellaista viestiä, että on okei tehdä ihan mitä tahansa vain haluat. Enää mielestäni ihminen ei voi tehdä mitä vain haluaa. Jotkut sanovat, että sellainen on parasta mahdollista vapautta, mutta mielestäni se on pahinta mahdollista vapautta. Toisin sanoen me vain panemme omatuntomme takataskuun ja sanomme voivamme tehdä mitä haluamme. Sellainen tekee ihmisestä jumalan, mikä on hirvittävää. Kannatan mieluummin tiettyjä rajoituksia."

Mitä kappaleitasi esimerkiksi emme voi kuulla koskaan keikoilla?

"Trash. Siinähän sanotaan, että haluan nähdä sinut ryömivän lattialla tekemässä kaikkea mahdollista. No sitähän oli helppo laulaa, kun en ollut kristitty. Enää en sitä laula, koska en usko siihen. Totta kai uskon täydellisesti seksiin, koska avioliitossa seksi on mahtavaa. Olen ollut naimisissa 35 vuotta saman tytön kanssa enkä ikinä pettäisi häntä harjoittamalla seksiä jonkun toisen tytön kanssa."

Pian 62 vuotta täyttävästä Alice Cooperista puhuttaessa moni kysyy: "miten se vielä jaksaa?" Mies on ohittanut jo monella vuodella suomalaisten keskimääräisen eläköitymisiän.

"Miksi ihmeessä minä jäisin eläkkeelle? Pitäisikö minun istua kotona? Miksi haluaisin istua kotona, he heh? On paljon jännittävämpää olla lavalla, ja teen sitä edelleen, koska se on hauskaa. Jos tekisin tätä rahasta koska tarvitsisin sitä, se olisi ihan eri asia. Jos minä, Ozzy, Mick Jagger tai kuka tahansa vastaava olisimme halunneet jäädä eläkkeelle, olisimme tehneet sen 25 vuotta sitten. Bob Dylan tekee kaksi kertaa enemmän töitä kuin minä, 200 keikkaa vuodessa. Hänen ei tarvitsisi tehdä sitä rahan takia, vaan hän yksinkertaisesti tykkää soittamisesta, laulujen tekemisestä ja esiintymisestä. Samoin minä: minä pidän uusien show"iden rakentamisesta ja sellaisten visuaalisten esitysten tekemisestä, jotka sävähdyttävät porukkaa ja joita he todella rakastavat. Ja pitävät todella hauskaa show"ssani. Jos jäisin eläkkeelle, istuisinko kotona seuraamassa ruohon kasvamista?"

Pelaisit golfia?

"No joo, mutta sitähän minä teen joka tapauksessa. Pelaan aamuisin ja esiinnyn iltaisin. En voi ymmärtää, miksi en haluaisi enää olla kiertueilla."

Vaikka bändisi on nytkin kova, legendaarisin oli The Alice Cooper Band, johon kuuluivat lisäksesi kitaristit Michael Bruce ja Glen Buxton, basisti Dennis Dunaway ja rumpali Neal Smith. Bändi levytti albumit Pretties for You (1969), Easy Action (1970), Love It to Death (1971), Killer (1971), School"s Out (1972), Billion Dollar Babies (1973) ja Muscle of Love (1974), jonka jälkeen siirryit soolouralle. Buxton kuoli 12 vuotta sitten, mutta pidätkö yhteyttä elossa oleviin jäseniin?

"Joo, me olemme vielä ystäviä. Näen Dennisiä ja Nealia jatkuvasti ja Mikea silloin tällöin. Me silloin tällöin jopa esiinnymme yhdessä. Jos he ovat kaupungissa, jossa esiinnyn, pyydän heidät aina lavalle."

Onko arkistoissasi vanhaa julkaisematonta materiaalia?

"Minun assistenttini kuoli hiljattain, ja hänellä oli hallussaan paljon tavaraa, jonka olin täysin unohtanut, Hän keräsi kaiken, emmekä me olleet käyneet sitä ollenkaan läpi. Eli on varmasti paljon musiikkia, livenauhoituksia ja kappaleita, jotka ovat unohtuneet. Joka kerta kun teen levyn, nauhoitan pari, kolme ylimääräistä kappaletta. Sitten minä unohdan ne. Mutta koska avustajani keräsi kaiken, siellä on valtavasti kappaleita."

Julkaistaanko niitä koskaan missään muodossa?

"Kyllä varmasti. Kunhan löydämme 10-12 ennen kuulematonta unohtunutta kappaletta, niistä saa hyvän albumin. Loistava idea."