Suomen rock-taivaan kiintotähti Ismo Alanko Säätiöineen on jälleen kääntänyt selvän rock-vaiheen päälle. Elokuun 13. päivänä julkaistava Minä ja pojat -albumi on selkeästi erilainen kuin edellinen, jousisovitteinen Hallanvaara-levy.
"Olen kauan odottanut, koska on oikea hetki tehdä rock-levy ja päästää eläin irti. Nyt se tuli luontevasti, kun Hallanvaaralta jäi yli biisejä, jotka eivät sopineet siihen", lomalta palannut Ismo Alanko jutteli.
Alanko kertoi halunneensa tehdä mahdollisimman vapautuneen levyn.
"En halunnut tehdä mitään massiivista temaattista kokonaisuutta vaan mahdollisimman hyviä biisejä pop-rock-hengessä."
Uusi levy kuulostaa osittain jopa Hassisen koneelta. Selkeissä bändisovituksissa ja kitarariffeissä on kuitenkin kuultavissa myös 2000-luvun soundi, esimerkiksi Queens of the Stone Agesin ja System of a Downin kaltaiset nimet.
"Levyllä kuuluu koko musiikillisesti kulkema matkani, siellä on vaikutteita 1970-luvun glamrockista ja vähän punkista ja jonkun verran myös art-rock vaiheen soundeja. Rokkauksessa on tietty orgaaninen, hengittävä rytmi, mitä on haettu Säätiön kanssa pitkään", tyytyväinen Alanko kuvailee.
Levy on myös työstetty eri tavalla kuin Hallanvaara. Tällä kertaa Alanko ei vetäytynyt tekemään biisejä erikseen, vaan biisit ja sanat on kirjoitettu arjen puuhastelujen keskellä.
Ismon mukaan tämä näkyy erityisesti teksteissä, joista on tullut lihallisempia ja elämänmakuisempia.
"Niissä on sellaista arjen draamaa ja arkea kuvataan groteskin katsontakannan läpi nähtynä. Biiseissä, kuten esimerkiksi Isä ja lapset -biisissä, on hyvinkin groteskia huumoria", pohtii Alanko.
Alangon normaaliin tapaan sanoituksissa löytyy laajasti viitteitä muun muassa kalevalaisesta perinteestä, suomalaisista sanonnoista ja jopa mainosteksteistä ja iskelmälyriikoista.
Esimerkiksi Pentti-kappaleessa on vahva kalevalainen viritys yhdistettynä tarinaan vanhasta rock-tähdestä. Omaelämänkertaa?
"Noo... tavallaan, on siinä joitain viittauksia siihenkin (naurua)"
"Minähän olen muuten lapsuudessani kuunnellut, kun äitini harjoitteli lausumaan kalevalaisia runoja", Ismo Alanko jatkaa.
Hän kertoo eläneensä aina rakkaussuhteessa suomen kieleen ja käyttäneensä kieltä yhtenä musiikki-instrumenttina. "Suomi tekee biiseihin aina tiettyä äkkivääryyttä ja kulmikkuutta."
Alanko ei kuitenkaan tunnustaudu kielellä tahallaan leikittelijäksi, vaikka uransa aikana on uskomattomia kielikuvia rustannutkin. "Sanat soljuvat omalla vääjäämättömyydellään. Mieluummin olen tunteiden tulkki kuin kielellä kikkailija!"
Varsinaista luomisen tuskaa Alanko ei ole koskaan potenut. Hänen mukaansa se, että vain istuu soittelemaan ruokkii myös ajatuksia, ja kun koneen saa käyntiin, myös biisejä alkaa syntyä.
"En ole koskaan asettanut itselleni mitään pakkoa tai ajatusta siitä, että olisin ammattimuusikko, jonka pitää tietyin väliajoin saada jotain aikaiseksi. Tämä on minulle kuitenkin elämäntapa ja vakavaa leikkiä. Pienet lapsethan keskittyvät leikkiinsä hirveän tosissaan, minulle tämä on vähän sama asia."
Ismo Alanko Säätiötä voi nähdä syksyn aikaan myös keikoilla. Kiertue alkaa syyskuun loppupuolella.