Kun Jarkko Ala-Huikku painii, hänen silmissään on tiukan keskittynyt, sisäänpäin kääntynyt katse. Pekingin olympiapaineissa Ala-Huikun katse oli yhä sisäänpäin kääntynyt, mutta tyhjä kuin munankuori.
Ala-Huikku hävisi ainon ottelunsa Kirgisian Ruslan Tiumenbajeville jaksoin 0-2, marssi suoraan hallin kulmaan ja painoi päänsä reunakylttiin.
Olympiakisoissa painijat saapuvat matolle ja poistuvat maan tunnuksia pitävän kyltinkantajan johdolla, mutta Ala-Huikku ei jäänyt odottamaan kyltinkantajaa. Hetken huilattuaan Ala-Huikku liittyi valmentaja Juha Lappalaisen ja lääkäri Tuomo Karilan seuraan ja käveli ulos.
Hätäisen tv-haastattelun jälkeen oli vuorossa radiohaastattelu, joka päättyi lyhyeen, kun Ala-Huikku painoi päänsä haastattelualueen metalliaitaan.
Yleisradion toimittajan Pertti Tapolan lohduttavan olkapäätaputuksen saattelemana Ala-Huikku poistui hallin uumeniin odottamaan Tiumenbajevin jatkomenestystä. Aasian mestari jäi kuitenkin yhden voiton päähän loppuottelusta, mikä tiesi Ala-Huikun painien päättymistä.
Isot odotukset
Aamupainien päätyttyä Ala-Huikku saapui haastateltavaksi, tällä kertaa silmissään jo tavallinen arkikatseensa.
-Ei siinä mitään kummempaa oo mielessä. En mä tiedä, miltä se tuntui...pahalta, Ala-Huikku kertoi, kun häneltä kysyttiin ajatuksista heti ottelun jälkeen.
Ala-Huikku, 28, voitti keväällä Euroopan mestaruuden ja lähti Pekingiin ainoana suomalaispainijana.
Kaikki huomio kohdistui nyt yhteen mieheen, eikä urheilutoimittajan erikoistumisopinnot Vierumäellä suorittanut Ala-Huikku ujostellut mitalitavoitteestaan kertomista.
-Kyllä mä tulin tänne menestymään. Se on ihan sama, mikä sija on viiden ja 20:en välillä. Kun mitalista painitaan, totta kai mä uskalsin sen sanoa ääneen.
Suomen huippupainijoiden keskuudessa on meneillään sukupolvenvaihdos, ja Painiliitto on tiukassa paikassa taistellessaan Olympiakomitean tuesta ja harrastajista. Edellisen kerran suomalaispainijat ovat jääneet vaille olympiamitalia Barcelonassa 1992.
-En mä tänne tullu mitään Suomen painia pelastamaan. Ite tulin tappelemaan mitalista, Ala-Huikku tuumi.
"Oma virhe"
Tiumenbajevin bravuuriksi tiedettiin jo etukäteen se, että omalla mattopuolustusvuorollaan hän pystyy pakenemaan alta ylös.
Sen kirgisialainen myös teki heti ensimmäisellä jaksolla. Ala-Huikku yritti vastata Tiumenbajevin liikkeeseen lyömällä kirgisialaisen yli, mutta oli vähällä tulla itse selätetyksi.
-Kyllä siihen oli kiinnitetty huomiota. Ei vaan löytynyt taitoa pitää sitä alla, Ala-Huikku tunnusti.
Toisella jaksolla Ala-Huikku voitti arvonnan ja olisi voittanut jakson, jos olisi onnistunut mattopuolustuksessaan. Tiumenbajev onnistui kuitenkin vyörytyksessään ja paketoi ottelun.
-Oma virhe. Liikuin liian vauhdikkaasti eteenpäin, niin jäi käsi kiinni. Matossa pitäisi pystyä puolustamaan, jos noita matseja haluaisi voittaa.
-Elämä jatkuu. Tää on kumminkin vaan painia, vaikka pettymys on kova, Ala-Huikku paketoi olympiamatkansa ja lähti odottamaan iltapainien alkamista.