Istun kasvokkain 90-vuotiaan muhoslaisen naisveteraanin Aino Pulliaisen kanssa. Muistelemme talvisodan alkua synnyinkylässämme Käsnäselässä. Kotipitäjämme Salmin rajakylät evakuoitiin jo kuukautta ennen talvisodan syttymistä. Tällöin evakuoitiin myös Käsnäselän siviiliväestö. Kylään siirrettiin Uomaalla koottu suojajoukko ErP9, joka kaivautui puolustusasemiin Petroskoihin johtavan tien molemmin puolin. Veteraani tarinoi talvisodan syttymisestä seuraavasti:" Meitä oli silloin kylässä kolme työvelvollista naista pesemässä sotilaiden pyykkiä. Minulla oli kaverina Aino Sulai ja Olga Seppä. Olimme majoitettuna Käsnäselän koululle. Sotilaat nukkuivat alakerran luokissa ja me makasimme muutaman lotan kera yläkerrassa. Marraskuun 29 päivän kallistuessa iltaan huomasin kulleh sotilaat pantih luokan lattialle maate täysissä pukeissa reppu päänalusena. Se enteili äkkilähtöä. Niinpä me kaiman kanssa seurasimme sotilaiden esimerkkiä ja kellahdimme petille pukeutuneena. Kolmas pyykkärimme Olga Seppä riisui päivävaatteensa nukkumaan pannessa. Aamulla havahduimme kovah jytinäh. Rakennus tärähteli ja ikkunat helistih. Haroimme kiirehel henkilökohtasii varusteita sylih ja ryntäsimme ulos. Olga oli puolipukeissa ja kantoi päivävaatteita sylissään. Tykistökeskitys jauhoi kylän maastoa. Kranaatit räjähtelivät järven takana olevas kylän osassa. Lähimme juoksemah kylätietä Uomaan suuntah. Takaa tuli hevonen kovaa ravia reen heittelehtiessä tien reunasta reunah. Tien laitaa puolijuoksua kiirehtivä työvelvollinen ei kerinnyh väistää, vaan jäi holtittoman reen jalaksen alle. Ohjastava sotilas seisautti pelosta poukkoilevan hevosen meijän kohalle. Ryntäsimme kiireellä rekeh sotilasreppujen joukkoh. Ajuri pyysi myös reen alle jäänyttä miestä kyytiin, mutta tämä kieltäytyi jääden nilkuttamaan reen perässä. Kolhuja lukuunottamatta hänelle ei näyttänyt käyneen pahemmin. Leimahdukset lähenivät ja pian kranaatit räjähtelivät ympäristössä säikyttäen hevosen sekä kyytiläiset pahanpäiväisesti. Vauhkoontunut hepo yltyi laukkaamaan ja myö pyykkärit heittelehtimmö reen laijastu laitah. Hyvä että pysyimme rees. Selvisimme lopulta villiltä laukkamatkalta lännempänä olevaan naapurikylään Uomaalle. Sieltä matka jatkui kuorma-autolla Koirinojalle, jossa meijät laitettiin muun evakkoväen kanssa härkävaunuun ja juna lähti jyskyttämäh länteen kohti tuntematonta määränpäätä.
Lukijalta