Englannin liiga
Silloin sortsit olivat lyhyitä, mutta syötöt pitkiä.
Silloin juostiin paljon ja venyteltiin vähän.
Silloin viikkopalkka ei ollut kuusinumeroinen summa.
Silloin kukaan ei puhunut brändistä.
Silloin stadionilla seisottiin, tönittiin ja virtsattiin tarvittaessa muualle kuin vessaan.
Silloin ulkomaalaisvahvistus oli harvinaisuus, musta pelaaja outo lintu ja suomalainen jalkapalloilija Englannissa kuin jääkarhu Afrikassa.
Mutta siellä hän oli, Aki Lahtinen. Oululainen oli kaikkien aikojen toinen suomalaispelaaja Englannin pääsarjassa, silloisessa 1. divisioonassa.
Lahtinen taisteli maailman vanhimmassa ammattilaisseurassa Notts Countyssa kunnioitettavat neljä kautta, syksystä 1981 kevääseen 1985. Puolustaja kohtasi Liverpoolin, pelasi Old Traffordilla ja vartioi Kevin Keegania - instituutioita, joihin suomalaiset fanit olivat kasvaneet kiinni TV2:n liigalähetysten ansiosta.
"Kyllä minä nautin siitä ajasta", Lahtinen, nyt 50, sanoo.
Työlupaa
odotellessa
Oli toukokuu 1981, kun Oulun Palloseuran laitapakki Lahtinen kuuli huhun, että englantilaisseurasta oli joku tulossa katsomaan hänen peliään. Kesäkuun alussa ´se joku´ oli käynyt uudestaan. Ja sitten vielä Suomen MM-karsintaottelussa Itävaltaa vastaan.
Seuraavaksi kysyttiin, kiinnostaako Notts Countyssa pelaaminen.
"Olin täyttämässä syksyllä 23 ja oli viimeinen mahdollisuus lähteä. Siinä vaiheessa minun piti miettiä, mihin päin olen kallistumassa, koska isäukolla oli firma."
Lahtinen päätti tarttua haasteeseen, mutta ensin piti käydä Lontoossa kahteen otteeseen ihmettelemässä sopimustarjousta. Seuran puheenjohtaja Jack Dunnett oli parlamentin jäsen, manageri Jimmy Sirrel aikansa legenda.
"We have been watching you (olemme seuranneet sinua). Siinä oikeastaan kaikki, mitä he ilmoittivat. Toisella kerralla minulla oli mukana suomalainen lakimies, kun siinä sopimusnipussa oli kaikenlaista lakitekstiä ja pykäliä. Ei silloin ollut mitään agentteja, kenelle soittaa", Lahtinen muistaa.
Britanniaan ei menty töihin ilmoittautumalla, vaan työluvan avulla. Lahtisen työlupahakemus pyöri virastoissa niin kauan, että hän pääsi paikan päälle Nottinghamin kaupunkiin vasta kauden aloituksen jälkeen syyskuussa.
"Onneksi pre-season (harjoituskausi) oli jo ohi", oululainen virnistää.
Juoksua,
juoksua
Aivan, tuo kuuluisa pre-season. Aika, jolloin pallot pidetään aluksi visusti lukkojen takana.
"Viikko puolitoista siinä ensin juostiin. Vedimme 80 metrin ylämäkeen löysällä hiekalla. Silloin mentiin lujaa."
Sirrell ja harjoituksia vetänyt kakkosmies Howard Wilkinson pitivät huolen siitä, että Notts County oli kovakuntoinen porukka. Aamuharjoitukset olivat yleensä aamupäivällä puoli kymmeneltä. Iltapäivällä oli toisen treenisession vuoro.
"Aamulla oli nappulakengät jalassa, toisessa harjoituksessa tossut. Se oli viivajuoksua ja intervallia - sellaisia 150-170 metrin vetoja."
Lahtinen murjaisee, että hän kuvitteli olevansa hyvässä kunnossa ennen kuin meni Englantiin. Siihen aikaan fysiikkaharjoittelu oli elinehto, sillä Englannin liigan tempo oli hemmetinmoinen.
"Syksy meni ennen kuin totuin siihen. Seuraavan kesän maaotteluissa huomasin, että olin saanut rutiinia. Monesti tammikuun liigaottelussa mutalätäkössä mentiin kovempaa kuin maaotteluissa."
Eikä koskaan saanut sanoa, että väsyttää.
"Koutsi sanoi, että jos väsyttää, niin pannaan joku muu tilalle."
Jäykkyyttä
ja rasvaa
Englantilainen jalkapallojoukkue oli vielä tuohon aikaan konservatiivisuuden pesimispaikka. Treenit hoidettiin raivokkaasti, mutta niiden jälkeen oltiin kuin ellun kanat.
"Olin tottunut käymään hierojalla, mutta ei siellä mitään sellaista ollut. Vammojen ennaltaehkäisyyn ei kiinnitetty mitään huomiota. Minun oli pakko venytellä, mutta ei siihen mitään harjoitusaikaa käytetty. Olivathan ne jäykkiä jätkiä, kun ei venytelty, mutta ennen jokaista harjoitusta tehtiin 200-300 vatsa- ja selkälihasliikettä. Kun pääsin kesälomalla Suomeen, hierotin joka paikan", Lahtinen hymähtää.
Jos venyttely oli vierasta, niin oli myös oikean ruokavalion korostaminen. Yleensä reservijoukkueen vieraspelien ruokailu hoidettiin fish and chips -menetelmällä.
"Välillä minun oli pakko jättää se väliin, kun ei rasva oikein uponnut."
Nyt tuo kaikki on muuttunut. Ulkomaalaiset ovat mullistaneet englantilaisjoukkueiden harjoittelun, rasva on muuttunut pastaksi ja koko Valioliigasta on tullut parin miljardin arvoista bisnestä.
Televisio tuo Suomeen toista sataa ottelua vuodessa.
Silloin, kun Aki Lahtinen muutti Englantiin, hän harppasi keskelle tuntematonta.
"Onneksi lähdin."
Englannin Valioliiga alkaa lauantaina. Canal+ Sport televisioi useita otteluita kello 14.45 alkaen. Youtubesta löytyy hakusanalla "1982-83 Notts County" hyvälaatuinen pätkä neljännesvuosisadan takaisesta tyylistä.
