Wigwam-vuosiensa jälkeen kosketinsoitinvirtuoosi, laulaja ja lauluntekijä Jukka Gustavson, 52, on ollut oman tiensä kulkija. Hänet on opittu tuntemaan edistyksellisen rockin syvämietteisenä, lyyrisenä ja kokeilevana kulttihahmona, joka ei tingi arvoistaan ja aatteistaan.
Nyt Jukka Gustavson on palannut innoituksensa alkulähteelle eli bluesiin.
"Bluesissa on syvän ihmisyyden perusvire ja bluesia on kaikessa. Rakastan monenlaista musiikkia, mutta bluesiin koen samaistuvani", hän sanoo.
Yksi viime vuoden blueslevyistä oli Gustavsonin Between Fire And Ice, jossa on virvoittavana lisänä ripaus funkkia ja jazzia. Albumin hyvän menestyksen myötä Suomen Jazzliitto on nyt järjestänyt Jukalle ja hänen yhtyeelleen turneen ympäri maata.
"Viimeksi olen kiertänyt pidempään yhtyeen kanssa joskus 1970-luvun lopulla, joten on tosi mukava päästä pitkästä aikaa tien päälle", innostunut Jukka sanoo.
Kaikki rahat
likoon
Tukevan otteen hänestä blues sai viisi vuotta sitten. Silloin Jukka hankki Englannista Hammond-urut, joiden muheva sointi ja blues sopivat yhteen kuin vakka ja kansi. Blues taittoi mukavasti kaamosta jo 1999 ilmestyneellä Moments-levyllä.
"Onneksi Between Fire And Ice on herättänyt myönteistä vastakaikua, mutta vielä viime vuoden alussa näytti siltä, että se jää viimeiseksi levykseni. En saanut mistään lisärahoitusta. Panin melkein viimeiset rahani likoon, että sain sen julkaistavaan muotoon. Rockadillo tuli sitten apuun ja nyt suunnitellaan jo uutta, vähän taiteellisempaa levyä."
Ihmisyyttä
etsimässä
Kun Jukka Gustavsonista puhutaan, ei voi olla ottamatta esiin legendaarista Wigwam-yhtyettä, jossa hän vaikutti vuosina 1969-74.
"Ensikosketus Wigwamiin tapahtui yhteisellä Lapin kiertueella. Soitin silloin Roostersissa ja lavabravuurini oli vanha bluesstandardi Georgia On My Mind, johon pojat ihastuivat. Meni kuitenkin vielä puoli vuotta ennen kuin silloinen kitaristi Nikke Nikamo pyysi minut Wigwamiin. Olin jo lupautunut Pepe Willbergin bändiin, mutta tunsin Niken jo pidemmältä ajalta ja Wigwam tuntui turvallisemmalta", Jukka muistelee.
Heti alusta asti Jukka oli tuottelias. Kun Wigwamiin tuli mukaan vielä basisti Pekka Pohjola, klassiset ja jazzilliset elementit vahvistuivat ja yhdistyivät Jim Pembroken ja Ronnie Österbergin popimpaan tyyliin.
Jukan kynästä oli lähtöisin omintakeinen hitti Luulosairas. Hän oli mukana myös albumeilla Hard'n'Horny, Tombstone Valentine ja Fairyport. Selkeästi vahvin panos hänellä oli klassisella Being-levyllä, joka julkaistiin 30 vuotta sitten.
"Alussa kaikki olivat innolla levyä tekemässä, mutta pikkuhiljaa tunnelma muuttui. Wigwam alkoi käydä riittämättömäksi työfoorumina. Jimi ja Pekka tekivät soololevyjään. Vuoden ajan itsekin mietin, milloin lopetan. Being kuitenkin piti otteessaan ja antoi minulle jonkinlaisen utopian, että jospa henki ja moraali paranee kun työ on valmis, mutta toisin kävi."
Beingin sanallinen viesti oli selkeästi sorretun ihmisen puolesta. Monet kuitenkin käsittivät Jukan monitasoiset tekstit väärin. Ennen Beingin julkaisua Love Recordsin pomot sensuroivat pitkän pätkän Jukan tekstiä, koska se loukkasi heistä silloista Neuvostoliittoa.
"Järkyttävintä oli lukea New Musical Expressistä, että olen marxisti. Jurppi ihan hirveästi. Nimenomaan tarkoitus oli pistää huokealla totalitaristista näkemystä, joka syyllistyi hirveisiin ihmisoikeusrikoksiin. Stalin tapatti miljoonia. Ei ollut puhettakaan, että olisin halunnut sellaiseen leimautua. Ehkä henki kriitikon tekstiin tuli levy-yhtiön johtajista Otto Donnerista ja Atte Blomista, jotka olivat vasemmistolaisia."
Jätettyään Wigwamin Gustavson heittäytyi soolouralle. Hänen tuotannossaan läpitunkevina teemoina olivat moraali, hengellisyys, epäoikeudenmukaisuus ja ihmisyys. Aatteellisessa ilmapiirissä kasvaneelle Jukalle tulosvastuuajattelu oli vierasta. Taiteellisuus onkin ollut hänelle aina tärkeämpää kuin myyntiluvut.
Tanssia ja
harmoniaa
Kun sitten 1980-luvulla proge siirrettiin museoon uuden aallon tieltä, kosketinvelho myi vanhat Lowrey-urkunsa ja keskittyi säveltämään musiikkia tanssijavaimolleen Leenalle.
"Minulla oli koko ajan sävellystyötä. Wigwamin hurjan pitkien avantgardististen soolojen jatkumo olivat Leenan tanssiproduktiot. Hän ei halunnut mitään rokkiin tai jazziin viittaavaa, vaan musiikin piti olla avarampaa ja kokeellisempaa. Oli haastavaa ja opettavaista toimia ilman rytmisektiota, pohtia äänen organisointia eri tavalla."
Paluu julkisuuteen tapahtui pitkän tauon jälkeen omalla bluespohjaisella musiikilla. Tosin hänen on aina pitänyt tienata leipää myös postinkantajana tai siivoojana.
Ison osan Gustavsonin ajasta vie myös jehovan todistajien evankelioimistyö, mutta loppuajan hän käyttää säveltämiseen.
"Tavoittelen yhä Händelin Largon kauneutta ja harmoniaa. Jos seuraava levy toteutuu, siinä on pari lupaavaa teemaa", Jukka paljastaa.