Mitä yhteistä on Nikola Teslalla, Ernest Hemingwaylla ja Kauko Röyhkällä?
Kuuluisuuden ja muiden itsestäänselvyyksien jälkeen vastaus on luovuus.
Keksijänero Tesla, Nobel-kirjailija Hemingway ja pitkänlinjan muusikko-kirjailija Röyhkä ovat onnistuneesti käyttäneet älyään uuden luomiseen.
Kolmikkoa yhdistää toinenkin seikka: kaikki ovat tunnustautuneet kävelyn harrastajiksi.
Pitkät kävelyt jättävät ajatuksille tilaa vaellella vapaasti.
Kuten Röyhkä kuvaa laulussaan Minä kävelen: ”En enää ajattele mihin minä pyrin, minä kävelen.”
Luovan ihmisen stereotyyppi on iät ajat ollut kävelyretkillä älyään teroittava poikkeusyksilö.
Stanfordin yliopiston tutkijat vahvistivat muutama vuosi sitten havainnon, jonka jokainen elämäntapatallustaja tuntee: Kävellessä pää pelaa paremmin.
Tutkijoiden mukaan kevyt kävely parantaa istumiseen verrattuna luovaa ongelmanratkaisukykyä.
Luovuus on kadehdittu ja kaivattu taito.
Kukapa ei olisi joskus toivonut osaavansa kirjoittaa mestariromaaneja tai ratkoa vuosisatoja ihmisiä vaivanneita ongelmia.
Luovuutta tarvitaan taiteissa, tieteissä ja teknologiassa.
Kävelyn potentiaali on huomattu: Maailmalla suuryritysten palaverit käydään kävelyillä. Tekevätpä monet työnsäkin jalan liikkuen.
Seuraavaksi vuorossa voisi olla kävelytauko, jolloin jokainen saisi kirmata ulkoilmaan tai ravata työpaikan rappuja ja antaa ajatusten tuulettua.
Oulua markkinoidaan maailmalle innovaatiokaupunkina.
Osaamista täältä löytyy, mutta miten sen kehitystä ruokitaan?
Jokainen oman elämänsä pellepeloton, joka otsa kireänä kököttää toimistotuolinsa syvyyksissä ja ohimot sauhuten käynnistelee kekseliäisyyttään, voisi huoletta kuluttaa enemmän aikaansa kahdella jalalla.
Pyöräteitä Oulussa riittää, liekö siinä syysuhde osaamiseen. Jos kaupunki haluaa panostaa luovuuteen, kävelytiet ovat tulevaisuus.
Vaihtoehtoja kävelyretkiin löytyy jo nyt jokaiseen makuun metsäisestä Pilpasuosta urbaaniin Rotuaariin.
Vedähän siis kesän kunniaksi tossut jalkoihisi ja anna jalkapohjiesi tehdä ajatustyöt.