Aitoja ankkoja eikä pas­ka-hot­ti­sia

Ouluksi käännetty Aku Ankka -albumi Avojalakanen ankka on tietysti täkäläisittäin kiinnostava tapaus. Muitten Disney-sarjakuvien murreversioiden joukkoonkin se sujahtaa vaivatta.

Ei ölövinä. Akulla ottaa hermon päälle oululaisittain.
Ei ölövinä. Akulla ottaa hermon päälle oululaisittain.

Ouluksi käännetty Aku Ankka -albumi Avojalakanen ankka on tietysti täkäläisittäin kiinnostava tapaus. Muitten Disney-sarjakuvien murreversioiden joukkoonkin se sujahtaa vaivatta. Oma suosikkini on silti yhä eteläpohjalainen Isoon taloon ankka.

Murreasusta vastaava Ilkka Mannermaa tutustui Ankkalinnan maailmaan 70-luvun lopulla. Hänen käännöksensä on vapaata, mutta elävää: tarinoiden juonikuvioille, niiden etenemiselle ei tehdä vääryyttä. Ankatkin ovat ankkoja, eivätkä mitään paskahottisia.

Tällainen 60-luvun kasvatti huomaa kuitenkin käännöksessä ikäkausieron: murteella näyttää olevan nykyään taipumus lyhetä. Samaan syssyyn kuulunee myös se, ettei käytetä ruotsalaisia lainoja, kyökkisuomea. Tuotahan toisaalta vaadittiin ja edellytettiin jo, kun käännöskilpailu julistettiin.

Henkilökohtaisesti kyökkisuomen puuttuminen vaivaa minua jonkin verran. Se johtuu tietysti siitä, että olin pienenä poikasena hoidossa vuonna 1907 syntyneellä tädillä, joka kuului avojalkaisiin ties monennessako polvessa. Vaikutteet jäivät: puhun vieläkin mieluummin nästyykistä kuin nenäliinasta. Retsnekkaan ei suu sentään enää taivu.

Mannermaan murrennoksessa on tavoitettu sopivasti oululaista ylpeydenhenkeä. Toisaalta hän katselee asiaa kauempaa, ulkomailla kun työskentelee. Etäisyyden ottoa ei voi kuitenkaan pitää raskauttavana tekijänä, puutekaan se ei ole.

Oulun kaupunginosia on heitelty mauksi mukaan Avojalakaseen ankkaan. Ajankohtaisuutta tavoitellaan muutamalla viittauksella Ouluun teknologian kehtona: sehän tiedetään, että humanistin sukuisiin tämä kaupunki ei samanlaisella lämmöllä suhtaudu.

Ilmoita asiavirheestä