Äitien opetuksissa kiteytyy sukupolvien viisaus.
Kun kuuntelee äidin opetuksia ja sisäistää ne, ei jokaisen mukulan vuorollaan tarvitse paukuttaa päätään seinään. Voi jatkaa siitä, mihin edellinen sukupolvi jäi, ja sen vuoksi oman elämänsä aikana ehtii edellisiä pidemmälle. Näin ihmiskunnan viisaus kasvaa.
Useimmat äitien opetukset ovat niin perustavanlaatuisia, että ne toistuvat lähes yleismaailmallisesti ja ovat samoja eri perheissä.
Tällaisia kaikkina aikoina ja hetkinä toimivia neuvoja ovat esimerkiksi sellaiset kuten ”Älä syö sieniä, joita et tunnista” tai ”Älä nuole rautapalkkia pakkasella”.
Neuvot voi halutessaan kyseenalaistaa, mutta mitään hyvää siitä ei seuraa.
Siksi opetukset ovat hyvästä. Siksi ne tulee ottaa annettuina.
Vaikuttaisi siltä, että jossain vaiheessa ihmiskunnan historiaa äidit ovat huomanneet, että mikä tahansa puppu menee läpi, jos sen muotoilee äidilliseksi neuvoksi.
Jotta hyvin toiminut oppisysteemi ei kokonaan epäuskon vuoksi rapistuisi, ei pidä antaa laukalle lähteneiden opetusten romuttaa koko järjestelmää. Täytyy sen sijaan kirkastaa ydinsanoma.
Kaikkiaan äitien tärkeimmät opetukset voidaan tiivistää kolmeen pääkohtaan, joissa tiivistyy kaikki oleellinen:
1. Perunaa saa jättää mutta lihaa ei.
2. Alushousut pitää vaihtaa, jos joutuu vaikka onnettomuuteen.
3. Jos irvistää, naama jää sellaiseksi.
Usko siihen, että näillä opeilla pärjää tilanteessa kuin tilanteessa on kova.
Äitien opetusten perustavanlaatuisen luonteen vuoksi ei ole ihme, että elämässä selviytyminen pohjaa pitkälle neuvojen noudattamiseen.
Aikuisiksi selviävät parhaiten ne, jotka jättävät myrkkysienet syömättä, jotka eivät tartu kielestään rautapalkkiin ja joita ei näkki vie.