Oulun kansalaisopiston tiloihin on saapunut joukko hämmästyttävän pieniä opiskelijoita. Eihän sitä isompi voi ollakaan, kun on vasta vauva ja elämänsä alkutaipaleella.
Oikeasti kyse on äitien keskusteluryhmästä. Vauvat ja lapset ovat kuitenkin tervetulleita mukaan.
Vauvat osaavat vaatia osansa. Kahden kuukauden ikäisen Ellin äiti Heli Keränen saakin ryhtyä heti imetyspuuhiin. Keskustelua äitien kesken käydään sujuvasti vauvanhoidon lomassa. Keskustelujen teemat innostivat äitejä hakeutumaan ryhmään.
"Ihan aluksi tulin tähän ryhmään keskusteluaiheiden perusteella. Nopeasti korostui kuitenkin myös vertaistuen merkitys", Heli Keränen kuvailee.
Hänen mukaansa on tärkeää saada jakaa kokemuksia muiden samassa elämäntilanteessa olevien kanssa. Äiti tarvitsee äitikaveria. Iso merkitys on myös sillä, että ryhmän äideillä on suunnilleen samanikäiset vauvat.
"Eiväthän esimerkiksi taaperoikään ehtineiden lasten vanhemmat enää välttämättä muista vauva-ajasta kaikkea", Keränen nauraa.
Vauvan myötä arkeen tulee ihan uusi järjestys. Alussa se tarkoittaa sitä, ettei mitään järjestystä ole. Tuoreen äidin päivä saattaakin hurahtaa yöpuvussa.
"Se on suuri saavutus kun saa ekan kerran täytettyä astianpesukoneen", muistelee kahden lapsen äiti Kati Komulainen.
"Ja tosi saavutus on, kun saa syödä ruuan lämpimänä", Heli Keränen lisää.
Sisko Sammalmaa kertoo, että toisen vauvan kanssa sitä ehtii jo enemmän. Esikoinen nimittäin vaatii säännöllisen rytmin.
"Aamulla on noustava, ei voi jäädä vauvan kanssa nukkumaan. Päivä on toimintaa täynnä aamusta iltaan. Kahden kanssa sitä tekee paljon enemmän asioita", Sammalmaa kuvailee.
Puolentoista tunnin kokoontuminen joka toinen viikko tuntuu äideistä sopivalta. Yleensä aika menee kuin siivillä, ja keskustelua riittäisi vielä ylikin.
Vertaistuki toimii ainakin kahdella tavalla. Ensinnäkin äidit saavat jauhaa vauvajuttuja pelkäämättä, että kuulija väsyy. Toisaalta äidit voivat kertoa suoraan, jos kaikki ei tunnukaan aina kivalta tai jos väsyttää.
"Pitäähän sitä saada joskus myös ihan turvallisesti valittaa. Ei se tarkoita sitä, etteikö vauva olisi ihana", Sisko Sammalmaa sanoo.
"Ja toisaalta voi myös hehkuttaa mielin määrin", Tiia Kurikka lisää.
Kotona yksin lapsen kanssa ollessa asiat saavat myös usein liian suuret mittasuhteet. Ryhmässä huomaa, että muillakin on aivan samanlaisia kokemuksia.
Äitejä naurattaa, kun he muistelevat ensimmäisiä kertoja niin sanotusta oman ajan vietosta. Ensimmäisen kerran vauvasta erossa kampaajalla johti isoon ikävään. Mieleen on jäänyt myös ensimmäinen jumppa synnytyksen jälkeen. Ja yksin kaupassa käyminenkin on virkistävää, vaikka sielläkin jokainen vauvan parahdus muistuttaa menemään kotiin oman nyytin luo.
Kaikkien parasta äitiydessä on itse vauva.
"Vauvan hymy pelastaa koko päivän", Heli Keränen tiivistää.
