Lasten matkapahoinvointi on vaaraton, mutta kiusallinen vaiva. Tavallisin ja hyvin yleinen se on 2-12 vuoden iässä. Huonovointisuus iskee, kun lapsi on matkustanut autossa jonkin aikaa. Olo helpottuu heti, kun auto pysähtyy ja lapsi saa hengittää raikasta ilmaa.
"Matkapahoinvoinnissa on kyse tasapainojärjestelmän häiriötilasta. Tasapaino perustuu näön, korvassa olevan tasapainoelimen ja lihasten syvä- ja pintatunnon välittämään tietoon. Matkapahoinvointi ja merisairaus syntyvät, kun eri kanavista tulevat tiedot ovat ristiriitaisia, eivätkä sovi aivoissa olevaan tasapainomalliin", kertoo lastentautien erikoislääkäri Elina Hermanson.
Korvassa olevan tasapainoelimen sisäpinnoilla on aistinsoluja ja sisällä nestettä. Kiertoliikkeessä neste joutuu huimaan vauhtiin, ja jos katse ei pysty kohdistumaan mihinkään vakaaseen, on tasapainojärjestelmä lujilla. Tasapainojärjestelmä on puolestaan yhtey-dessä aivojen oksennuskeskukseen. Huonosti jousitetussa autossa lihasten asentotuntokin joutuu rasitukseen.
Matkapahoinvointia voi pitää aistisäätöjen yliherkkyytenä. Kokemuksen ja iän myötä taipumus matkapahoinvointiin yleensä vähenee.
Autossa pahinta matkapahoinvoinnin kannalta on puuhailu pää alaspäin kuten lukeminen tai kuvien katselu. Paras paikka on etupenkillä katse eteenpäin suunnattuna. Etupenkillä ei kuitenkaan ole yhtä turvallista kuin takapenkillä. Siksi mainioita ovatkin korotetut takapenkit, joista lapsi näkee esteettä eteenpäin.
Jatkuvasti vilistävät maisemat ärsyttävät. Silmien kiinnipitäminen auttaa, samoin katseen suuntaaminen eteenpäin.
Matkapäivänä kannattaa syödä ja juoda kevyesti eikä lyhyellä matkalla kannata syödä ollenkaan.
Matkapahoinvoinnin estoon on tehokkaita ja melko turvallisia lääkkeitä. Automatkoilla suositaan tablettilääkkeitä, pitkillä merimatkoilla ja isommilla lapsilla voi harkita myös korvantauslaastaria. Alle viisivuotiaille ei ole varmuudella turvalliseksi todettuja matkapahoinvointilääkkeitä.
Jokainen reagoi yksilöllisesti kaikkiin lääkeaineisiin, ja matkapahoinvointilääke voi myös väsyttää joitakuita. Sitä ei kannata antaa, jos lapsi on menossa tärkeään tapahtumaan.
Hyvä keino on matkustaa esimerkiski pelipaikalle hyvissä ajoin ennen pelin alkua. Myös matkantekoon varataan riittävästi aikaa, ja jos lapsi alkaa valittaa huonovointisuutta, ajetaan tien sivuun ja nautitaan pienet happihyppelyt.
Matkapahoinvoinnissa on myös psyykkinen tekijä. "Lasta ei pidä pelotella pahoinvoinnilla, ja kaikilla pitäisi olla muutakin miettimistä kuin keskittyä odottamaan pahoinvoinnin alkamista. Oksennuspussi otetaan mukaan, mutta siitä ei tehdä numeroa", Elina Hermanson sanoo.