Air guitar world championships
-avajaisklubi Rauhalan sisäpihalla
kello 20-24. Soittamassa Morley
ja Moses Hazy. Liput kahdeksan
euroa.
Haaste tunnetusti veltoille rokkifaneille: jos yleisö haluaa sähkökitaroiden pörisevän, on virta tuotettava itse - polkemalla. Oulun yliopiston Sähköinsinöörikillan elektroniikkakerhon pellepelottomat ovat väsänneet vermeet tarkoitusta varten.
"Entä jos polkijoiden tahti hyytyy, hyytyvätkö kamat?" tiedustelee Morley-yhtyeen laulaja Pentti Amore yliopistolla elektroniikkakerhon huoneessa vimpainten keskellä.
Morley on tullut etukäteen tutustumaan laitteisiin, joilla yleisön on tarkoitus tuottaa heidän sähkösoittimiinsa virta tänään keskiviikkoiltana Rauhalassa.
"Jossain vaiheessa invertteri katkaisee virran kokonaan. Lyö sen laakista pimeäksi", sanoo elektroniikkakerhon viiropäiden edusmies, sähkötekniikan opiskelija Jani Ylioja.
"Tulee ainakin testattua, tykkääkö yleisö bändistä", nauraa Morleyn kosketinsoittaja Juho Ilkko.
Aivan. Kerrankin yleisö saa bändin hiljaiseksi, jos soitanto ei miellytä. Ei tarvitse kuin lopettaa polkeminen. Soittajilla on kuitenkin varasuunnitelma. Onneksi illalla esiintyy kaksi bändiä. Morleyn musisoidessa Moses Hazy voi polkea sähköä ja päinvastoin.
Illan polkutapahtuma on samalla Ilmakitaransoiton MM-kisojen avajaisklubi. Sähkön polkeminen on osa ilmakitaroinnin maailmanpelastustehtävää. Kitaroinnin aikana ei ehditä sotia ja kun keskiviikkoiltana säästetään sähköä, ehkä ilmastonmuutoskin siirtyy hitusen.
Siksi Rauhala, siis House of Peace, sopii mainiosti avajaisklubin pitopaikaksi.
Ylioja ja kumppanit ovat väsänneet sähköpolkimia tiiviisti viime keväästä saakka. Kerhon robottiekspertillä sattui olemaan yhteyksiä musiikkivideofestivaalien järjestäjiin. Ideasta kuultuaan kerholaiset ilmoittautuivat vapaaehtoisiksi keksijöiksi.
Sähköpolkimet valmistuivat viimein viikonloppuna. Polkimissa on kiinni kestomagneettimoottorit, jollaisia käytetään esimerkiksi pienoismalleissa ja roboteissa. Moottorin perään on asennettu ohjausyksikkö ja peräkkäin kaksi boost up -hakkurimuuntajaa, Ylioja selittää.
Suomeksi tämä tarkoittaa, että kun polkimia poljetaan, piuhan päästä tulee sähkövirtaa. Soittajien huoli putkivahvistintensa kestävyydestä on turha, sillä jännite pysyy tasaisesti samana kuin normaalista seinästä tulevassa verkkovirrassa.
Soittajia kiinnostaa, mistä kolhuja saaneet pyörät on hankittu. Onko ne oululaiseen tyyliin pöllitty vai ongittu joen pohjasta? "Pyörät saatiin seurakunnalta lahjoituksena. Me olemme syyttömiä", Ylioja puolustautuu.
Sitten testaamaan. "Painapas sitä mustaa nappulaa. Muuttuuko polkeminen raskaammaksi?" Ylioja tiedustelee rokkimiehiltä.
Ei muutu ja lukemat akun näytöllä nousevat. Järjestelmä siis toimii ja polkeminen käy kevyesti. Silti yleisöllä riittää tekemistä, sillä Morley ja Moses Hazy ovat kaavailleet soittavansa täydet 45 minuutin setit.
"Onko väliä kumpaan suuntaan polkee", Pentti Amore tiedustelee. Ei ole. "Tämä on tämmöinen hyvä lasten malli. Kerran ajettu puuhun", Amore arvioi. Pitkäjalkaisen ei ole ihan helppo tulla toimeen pienten ja vähän venkottavien polkimien kanssa.
"Ei ole ehditty mitata, paljonko tulee virtaa. Veikkaus on, että vajaat 50 wattia yhdestä pyörästä", Ylioja arvioi.
Siitäkään ei ole käsitystä, paljonko rokkibändi tarvitsee sähköä. "Katsotaan mitä tapahtuu", Ylioja myhäilee.