Tämän päivän Suomessa on helppo alkaa yrittäjäksi ja toimia yrittäjänä. Suomalaiset suhtautuvat myönteisesti yritteliäisyyteen ja arvostavat yrittäjää. Suomi on yrittäjämyönteinen maa. Yhteiskuntaan on rakentunut laajat ja monialaiset, joidenkin mielestä liiankin laajat, tukiverkostot aloittavien ja toimivien yrittäjien avuksi. Suomalaisen virkamiehen tai -naisen toimia ohjaavat lait ja asetukset, hän ei voi niitä itse keksiä sen mukaa, millä tuulella sattuu olemaan tai miellyttääkö asiakas vai ei. Myös valvovat viranomaiset pääsääntöisesti lähestyvät yrittäjää neuvovalla asenteella ilman simputusta. Jos sinulla on idea, innostus ja halua olla oman onnesi seppä, niin tuskin löydät maailmasta parempia olosuhteita toimia yrittäjänä.
Pohjoismainen hyvinvointivaltio on lähtökohtaisesti maailman paras meille suomalaisille. Se antaa kaikille mahdollisuuksien tasa-arvon hyvään elämään, jossa yhteisvastuu toimii perälautana huonona päivänä. Pohjoismainen yhteiskunta antaa myös mahdollisuuden onnistua ja menestyä omalla työllä ja yrittämisellä. Kallis tämä järjestelmä on, yksi kolmasosa tuloista kierrätetään yhteisen kassan kautta. Kaikki eivät tykkää siitä, että tuosta kassasta maksetaan, yhteisten menojen lisäksi, melkoinen osa yksittäisille ihmisille heidän henkilökohtaisiin menoihin. Vielä suurempi osa meistä ei tykkää siitä, että jokainen ihminen on oikeutettu saamaan rahaa yhteisestä kassasta, tarvitsi sitä tai ei ns. subjektiivisena oikeutena. Tästä on seurannut se, että tällä vuosituhannella yhteiskunnan keräämät tulot eivät ole riittäneet menoihin, vaan on jouduttu ottamaan lainaa varsin rajusti.
Aina ei asiat yrittäjien osalta ole olleet näin hyvin. Ilmapiiri oli vielä minunkin aloittaessa yritystoiminta aivan toinen. Nuoria kehotetiin hakeutumaan valtion tai kuntien hyväpalkkaisiin virkoihin tai paperitehtaalle palkkatöihin. Riistäjä sana ei ollut harvinainen ja yksityisyrittäjää sopi aina epäillä epärehelliseksi. Viranomaisen kohtaamista jännitti monta yötä, jos se vaikka heittäytyy hankalaksi väärän sanavalinnan vuoksi. Yrittäjät olivat viimeinen ryhmä, johon vielä sovellettiin tsaarin aikaista hallintoalamaisen asennetta. Tunnelma oli kuin olisi ollut koko ajan auton katsastuksessa.
Olen käytännössä ollut koko työikäni yrittäjänä. Olen myös aina ollut yrittäjäjärjestön jäsen. Aluejärjestön lisäksi myös kahden eri paikallisyhdistyksen puheenjohtajana, toista niistä perustamassakin. Minusta yrittäjäyhteisöön kuuluminen on maailman luonnollisin asia. Ensimmäinen syy, ja minulle tärkein, on yrittäjäverkosto. Siinä on ainakin kolme ulottuvuutta. Sosiaalinen kanssakäyminen toisten samaa kieltä puhuvien ja samaa ajattelumaailmaa edustavien ihmisten kanssa auttaa jaksamaan henkisesti. Kokemusten jakaminen yrittämisessä kollegojen kesken on osaamisen lisäämistä. Kaikkien ei tarvitse hakata päätä samaan mäntyyn. Kolmas ulottuvuus on bisnes. Tänä päivänä yrittäminen on entistä enemmän yhteistyötä ja B to B toimintaa. Yrittäjäverkosto tarjoaa rahanarvoisia kontakteja luonnollisella tavalla.
Olen saanut olla yrittäjien edustajana yhteiskunnan luottamustehtävissä eri tasoilla. Näissä tehtävissä huomasin, miten tärkeää on tuoda yrittäjien käytännön kokemus päätösten taustatueksi. Yrittäjäjärjestön rooli asiantuntijana lainvalmistelussa ja eduskunnan käsittelyssä on korvaamaton. Ilman tätä luottamuksellista suhdetta Suomen Yrittäjien ja päättäjien kesken yrittämisen olosuhteet Suomessa olisivat kolmenvuosikymmenen takaisella tasolla.