Vielä muutama vuosi sitten laulaja-musiikinopettaja Jenni Liikaojan päivät saattoivat alkaa ja päättyä itkulla.
Peilistä katsoi alle kolmikymppinen nainen, jonka meikistä puhdistetuilla kasvoilla näkyi ryppäittäin finnejä – paitsi perinteisiä musta- ja valkopäitä, myös ihonalaisia kystisiä finnejä. Ongelmat kohdistuivat erityisesti poskiin ja leukaan.
Aluksi tilanne vaikutti harmittomalta, mutta muuttui nopeasti pahemmaksi.
– Minulla oli iho-ongelmia jo lukioiässä, jolloin akneani hoidettiin ensimmäisen kerran. Parikymppisenä iho oli pitkään hyvässä kunnossa. Sitten akne iski uudestaan pahempana ja arpeuttavampana kuin aiemmin. Pahimmassa tulehdusvaiheessa jätin muutamia tilaisuuksiakin väliin ihoni takia, 32-vuotias Liikaoja kertoo.
Esiintymistilanteissa, kuten näyttämöproduktioissa ja koelauluissa, Liikaoja muistaa olleensa hyvin tietoinen ihostaan. Erityisesti tulehduksen akuutissa vaiheessa huomion kohteena oleminen tuntui epämukavalta.
