Suomessa siirretään ensi yönä kellot kesäaikaan eli tunnin verran eteenpäin 34:nnen kerran. Yhtä monta kertaa on käyty keskustelu kesä- ja normaaliajan vuorottelun perimmäisestä järkevyydestä.
Kun Suomi ryhtyi noudattamaan usean muun Euroopan valtion tavoin kesäaikaa vuonna 1981, perustelut olivat lähinnä energiapoliittisia. Ihmisten energian arveltiin lisääntyvän, kun aamuinen valo vastaa paremmin aktiivista valveillaolon ja työskentelyn vaihetta. Tunnilla lisääntynyt valoisuus lisää toimintatarmoa illalla. Toinen energiaperustelu liittyi sähkön säästöön. Sähkövaloa ei tarvitse käyttää illan askareissa, kun luonnonvaloa riittää myöhempään.
Molemmat perustelut huomattiin melko nopeasti pitämättömiksi. Huomasipa joku, että alunperin kesäaikaa tarjosi ihmiskunnan käyttöön toimittaja ja tiedemies Benjamin Franklin, joka vitsimielessä laati Journal de Paris -lehteen vuonna 1784 laskelman, kuinka kellojen siirto säästäisi kalliinpuoleisten kynttilöiden polttamista.
Pohjoisilla leveyspiireillä valoa riittää kevään ja kesän ajaksi jopa yötä myöten, joten tunnin rukkaamisesta ei ole hyötyä. Voi käydä jopa päinvastoin, kun vuorokausirytmin muutos vaikuttaa yöuniin kuukausien ajan. Myös monet muut elintoiminnot saattavat häiriintyä.
Eikä kesäaika ole vähentänyt sähköyhtiöiden tilastojen mukaan energiankulutusta. Valolamppujen tilalle ovat tulleet tietokoneet, jotka vievät sähköä myös auringon paistaessa. Lisääntynyt lentokone- ja junaliikenne tahtoo myös kärsiä kellon viisareiden siirrosta.
Kesäaika on jäänne, josta on syystä tai toisesta tullut pysyvä käytäntö EU:ssa. Kesäajasta voisi luopua yhteispäätöksellä.
Pääkirjoitus