Suburban Tribe esiintyy lauantaina 21. helmikuuta Rovaniemen Tivolissa ja sunnuntaina Oulussa 45 Specialissa.
Suburban Triben liikkeitä on ollut hankala ennustaa. Nyt kopla julkaisee erilaisten kokeilujen jälkeen uransa tanakimman levyn. Manimal-albumin lauluissa eletään alinomaisessa paineessa.
Angsti repii siinä määrin, että reunatilat saavat kuulijan huolestumaan bändin lauluvastaavan Janne Joutsenniemen henkisestä hyvinvoinnista. Yhtyeen lyyrikko ja basisti nauraa terveydentilantiedusteluille ja toteaa, että konfliktit tökkivät ihmistä liikkeelle tehokkaammin kuin onnen auvo.
"Kun musiikki on raskasta, ei viitsi hempeillä. Tekstit kulkevat käsi kädessä soinnin kanssa. Suomalainen mentaliteetti on tummahkoa, joten melankolia tulee luonnostaan. Se ei tarkoita, että olisin välttämättä hirveän synkkä ihminen. Itse asiassa tunteiden kanavointi teksteihin purkaa ylimääräisiä paineita", Joutsenniemi analysoi.
Laulut kuten ahdistavasta ihmissuhteesta kumpuava You Can't Stop Us Now sivuavat puolittain arkea. Se toinen puoli voi olla ihan jotain muuta, bardi paljastaa.
"Näen biisit visuaalisina kokonaisuuksina. Ne on maalauksia siitä, millaisia ajatuksia joku tunne herättää mussa. Niissä on tilaa tulkinnoille, jokainen voi löytää niistä oman juttunsa."
"Monet tekstit on hyvin henkilökohtaisia, vaikka ne ei välttämättä käsittele mulle tapahtuneita asioita. Teksteissä on kuitenkin vain yksi puoli minusta, ne eivät ole koko totuus."
Vapain käsin
Joutsenniemi soitti jo 1980-luvun merkkiorkesterissa Stonessa. Puhemies ei kuitenkaan myönnä, että historia aiheuttaisi ylimääräisiä paineita. Tausta tuo pikemminkin varmuutta tekemisiin.
"Olen aina luottanut siihen, että jos seuraa omaa sydäntään ja uskoo siihen mitä tekee, herättää vastakaikua ihmisissä, jotka ajattelevat samalla tavalla."
Vuosikymmenessä Subbareille onkin karttunut aktiivinen diggaripiiri, joka pitää bändin työllistettynä. Kompromissittomuus on pohjimmiltaan omantunnon kysymys, Joutsenniemen mukaan "silloin on tehnyt oman hommansa kunniallisesti".
Manimalissa tuttua Subbari-sointia pohjustaa murina, joka tuo mieleen amerikkalaisyhtye Kornin.
"Matala vire ja rytmiikka liittävät meidät Korniin", Joutsenniemi toteaa.
"Kerran Rode (kitaristi Roope Sirén) pohti, minkälaisia biisejä syntyisi baritonivireellä. Siinä vaiheessa oli selvää, että tuleva materiaali on aiempaa raskaampaa, joten me päätettiin kokeilla baritonivirettä."
"Rytmiikassamme on myös yhtäläisyyksiä Korniin: mekin ollaan aina tykätty synkooppimaisista rytmeistä. Meillä on periaatteessa neljä rumpalia bändissä. Mä ja Rode aloitettiin musiikkihommat rumpujen soitolla ja rummut on myös Villen (Tuomi, laulu) ainoa soitin, jota se oikeasti osaa soittaa. Siinä mielessä rytmiikka on ollut meille aina isossa osassa musiikin tekemisessä."
Tilaa mielipiteille
Matkalla Subbarit on kokeillut monenlaista kosketinsoittajalla vahvistetun kokoonpanon industrial-systeemeistä nykyiseen kiteytyneeseen pauhuun.
Vuosimallin 2004 Suburban Tribe on tiukasti yhteen hitsautunut ryhmä. Nelikossa egot eivät törmäile, vaikka biisintekijän ja laulajan sana olisi vastakkain.
"Ollaanhan mekin Villen kanssa otettu kerran yhteen, lyhyesti tosin. Meidän bändi ei kuitenkaan tuollaisesta hajoa, päinvastoin vahvistuu. Jos bändi hajoaa jostain nokkapokasta, se kertoo paljon bändin tilasta", Joutsenniemi kuittaa.
"Kun istutaan kuukausitolkulla bussissa, kyllähän naama voi jossain vaiheessa ja tietyssä mielentilassa alkaa ärsyttämään. Nuo jutut käydään läpi sillä hetkellä ja se on siinä. Pointti on just siinä, että kaverit voi sanoa toisilleen mitä vaan, koska ne tietää että toinen ymmärtää sen kuitenkin loppupeleissä."
"Me tullaan äärimmäisen hyvin toimeen. Asioita on paljon hauskempi tehdä kimpassa, oli se vaikka hotellihuoneessa löhöämistä, kaljalla käymistä tai nähtävyyksien katsomista. Minä , Rode ja Alec (Hirst-Gee, rummut) oltiin hyviä kavereita jo siinä vaiheessa, kun bändi perustettiin. Ville on täydentänyt porukkaa hienosti - tässä ryhmässä ei ole sitä telkussa jahdattua heikointa lenkkiä", Joutsenniemi nauraa.
Suomen kiertue on intensiivinen kuukauden mittainen rutistus. Sen jälkeinen palapeli on toistaiseksi kokoamatta. Bändin edellislevyn ilmestyttyä 2001 Subbarit soittivat vuoden aikana lähes sata keikkaa Pohjoismaissa ja Saksassa. Manner-Eurooppa kajastelee yhä mielessä.
"Kiertämisessä on aina luokkaretkiaspekti, olisi hauska mennä taas baanalle. Joku Rock am Ringin tyylinen iso festari on vielä kokematta, saa nähdä mitä kesä tuo tullessaan."