Jopa rajulta kuulostaa tieto, jonka mukaan lähes puolet Suomen kuntajohtajista on joutunut työssään henkisen väkivallan uhriksi. Tällaiseen tulokseen on tullut kasvatustieteiden maisteri Pia Lauraeus Turun yliopistossa tekemässään pro gradu -työssä.
Henkistä väkivaltaa kokeneet kuntajohtajat olivat kohdanneet useimmiten persoonaansa ja työhönsä kohdistuvaa mustamaalausta. Myös yksityiselämään uhkailua oli koettu, samoin uhkauksia työpaikan menettämisestä.
Välttämättä todellisuus ei ole niin synkkä kuin tutkimus tuntuu osoittavan. Tutkijan kyselyyn vastasi nimittäin vain puolet niistä kuntajohtajista, joille hän kysymyksensä lähetti. Ne, jotka eivät henkistä väkivaltaa ole kokeneet, eivät välttämättä katsoneet tarpeelliseksi tilanteistaan kertoa.
Joka tapauksessa näyttää siltä, että tilanne yllättävän monen kunnan hallinnossa on pahasti tulehtunut. Osa näistä tapauksista päätyy julkisuuteen, kuten on muutaman Pohjois-Suomen kunnankin kohdalla käynyt. Monessa tapauksessa vaikeat tilanteet jäävät kuitenkin organisaation sisäisiksi väännöiksi. Kiistat voivat tällöinkin heijastua kunnan kehittämiseen ja kääntyä lopulta kuntalaisten vahingoksi.
Kunnanjohtajan asema on tuskin missään helppo. Jos kunnalla menee huonosti, sitä suuremmat ovat odotukset kunnanjohtajaa kohtaan. Jos pettymyksiä koetaan, ne näyttävät kääntyvän kunnan- tai kaupunginjohtajan syyllistämiseksi häijyinkin tavoin.
Henkisen väkivallan taustalla lienee silti myös yksittäisiä pieniä asioita, jotka eivät aina liity kunnan kokonaismenestykseen. Näin voi päätellä siitä, että Lauraeuksen mukaan kunnanjohtaja saattaa joutua pitkäksikin aikaa yhden yksittäisen luottamushenkilön vainon kohteeksi. Näiden tapausten välttämisessä ja selvittämisessä vastuuta pitää sälyttää paitsi kiistan osapuolille myös niille poliittisille ryhmille, joista riitapukarit nousevat.
Kunnan luottamushenkilöillä ja tavallisilla kuntalaisilla on toki lupa odottaa kunnanjohtajalta tuloksia, nämähän kantavat täyspäiväisesti ja usein korkealla palkalla vastuuta kunnan kehittämisestä. Odotukset pitää kuitenkin suhteuttaa todellisuuteen ja arvioida kunnanjohtajan kykyjä siltä pohjalta. Ihmeidentekijät ovat harvassa.
On myös kiistatonta, että kunnanjohtajissa on monentasoisia osaajia. Jotkut saavat luotua kuntaa enemmän vireyttä kuin toiset. Vastuu kunnan menestyksestä ei silti koskaan ole yksin kunnanjohtajan. Se kuuluu myös kunnanhallitukselle ja -valtuustolle.
paakirjoitus@kaleva.fi