Miljoonakaupungin täyteen ahdettu metro rullaa asemalle. Vastapäisellä penkillä istuu viisi nuorta korealaista, jotka kaikki näpräävät huippumoderneja puhelimiaan. Nappikuulokkeet ovat korvilla ja katseet nauliutuneina näyttöihin.
Älypuhelimet ovat Etelä-Koreassa arkisen elämän ytimessä. Älypuhelimet, jotka pikaisen otannan perusteella edustavat kaikkia muita tunnettuja merkkejä paitsi Nokiaa...
Seinässä lukee Jungangno. Aseman nimi saa kylmät väreet kulkemaan selkäpiitä pitkin. Jungangno on paikka, jossa elämäänsä kyllästynyt entinen taksikuski polttomurhasi 198 ihmistä. Tragediasta on kulunut kahdeksan vuotta.
Metro jatkaa kohti seuraavaa pysäkkiä. Korealaiset keskittyvät yhä korkean teknologian hyödyntämiseen ja surffaavat bittimaailmassa. Ulos ei katsele kukaan.
Ehkä aika on parantanut kipeät haavat.
Toisinaan on vaikea ymmärtää, että Etelä-Korea todella sijaitsee Aasiassa. Länsimaisia kahviloita löytyy joka kadunkulmasta ja paikallisessa lähikaupassa tuntuu melkein siltä kuin olisi ostamassa maitopurkkia oululaisesta marketista.
On siistiä, turvallista ja yllätyksetöntä. Määreet kuvaavat myös päättyneitä MM-kisoja.
Jamaikan miesten pikaviesti-ME:stä, Usain Boltin varaslähdöstä, pika-aituri Sally Pearsonin teknisestä täydellisyydestä, Maria Abakumovan huikeasta keihäskaaresta ja estejuoksija Ezekiel Kemboin villistä voitontanssista huolimatta Daegun MM-kisat jäävät yleisurheiluhistoriaan aavistuksen tasapaksuna tapahtumana.
Poissaolijoiden lista oli pitkä -- ja laski ymmärrettävästi jännitettä Daegun stadionilla. Urheilijoiden paukut on ladattu jo Lontoon olympialaisiin.
Huippu-urheilun lainalaisuudet ovat yksinkertaisia. Viime kädessä kyse on tuloksien tekemisestä. Jos tuloksia ei synny, etsitään syylliset. Jos ei ole syytä uskoa tulosten parantumiseen, tekijöitä vaihdetaan. Joskus nopeammin, joskus hitaammin.
Suomen yleisurheilun MM-kisahistorian surkeimman reissun jälkeen tiettyjä asioita voi ja pitää kyseenalaistaa.
Jossain Suomea kovemmassa urheilumaassa paine SUL:n huippu-urheilujohtajan Jarmo Mäkelän tai keihään lajivalmentajan Hannu Kankaan erottamiseksi olisi jo sietämätön. Mutta ajatusleikkinä: mitkä olisivat vaihtoehdot heidän tilalleen?
Kun keskustelusta kuorii pois huonojen tulosten aiheuttaman turhautumisen, tuntuu siltä, ettei suomalaisen yleisurheilun alennustilaa pohdittaessa ole kysytty oikeita kysymyksiä.
Viime päivien fiksuimmasta ja rehellisimmästä kannanotosta vastasi Sanni Utriainen. Viimevuotinen keihäänheiton junioreiden maailmanmestari pohti pari päivää sitten suhdettaan huippu-urheiluun. Facebook-päivitykseksi päätynyt ahaa-elämys syntyi kotisohvalla heti huipputasoisen naisten MM-finaalin jälkeen.
"Tollanen kevyt keihäskisa! Pitäsköhän sitä itekki pikkuhiljaa alkaa oikeesti treenaa eikä vaa hengailla..."
Samaa voivat kysyä itseltään kaikki suomalaiset yleisurheilijat, jotka saapuvat ensi viikonloppuna Ruotsi-otteluun Helsinkiin.
