Afganistanin poliittista tulevaisuutta hahmottava perinteinen kansalliskokous ja heimopäälliköiden foorumi, loya jirga, on aloittanut työnsä Kabulissa sekavissa, kiivaissa ja jännittyneissä tunnelmissa.
Loya jirgan tehtävänä on valita maalle presidentti, nimetä uusi hallitus ja asettaa työryhmä kirjoittamaan uutta perustuslakia. Vielä puoli vuotta sitten kukaan ei uskonut, että maassa voitaisiin ryhtyä kokoamaan laillista hallitusta näin lyhyessä ajassa. Monet länsitarkkailijat pitävät suoritusta melkoisena ihmeenä Hamid Karzain johtamalta väliaikaishallinnolta.
Demokraattisen perinteen puuttuminen ja syvät ristiriidat ovat nousseet selvästi näkyviin. Loya jirgaa tekisi itse asiassa mieli verrata oljenkorteen, johon kaikki ovat tarrautuneet. Kokouksen pitäisi kuitenkin saavuttaa jonkinlainen konsensus, jotta maan olojen vakiintumisesta olisi toiveita.
Kovin hyvänä enteenä ei voi pitää sitä, että Karzai ehti jo julistautua maan uudeksi valituksi johtajaksi, mutta joutui sitten myöntämään erehtyneensä. Hänen valintansa pitäisi kuitenkin olla huomattavasti helpompaa kuin sopuun pääseminen kaikkien himoitsemista hallituspaikoista. Ex-kuningas Muhammad Zahir Shah ja ex-presidentti Burhanuddin Rabbani ovat asettuneet Karzain taakse.
Loya jirgan tehtävä on äärimmäisen vaikea.
Maan perusristiriidat juontuvat jaosta lukuisiin etnisiin ryhmiin, heimoihin, kieliin ja uskonnollisiin suuntauksiin. Esimerkiksi jos suurimman kansallisuuden pataanien aliedustusta ei saada poistettua tulevassa hallitusratkaisussa, se ei voine kestää pitkän päälle. Toisaalta Pohjoisen liiton keskeisen voiman tadzhikkien yliedustuksen purkaminen on voimainkoetus. Uzbekit ja hazarat taas haluavat suurempaa alueellista itsenäisyyttä.
Väliaikaishallinnolla ei ole ollut sananvaltaa maaseudulla, hyvä jos pääkaupungin ulkopuolella. Heimoarmeijat puolestaan ovat juurtuneet pitkäksi perinteeksi, samalla kun ”keskushallinnon” alainen ”kansallisarmeija” on aivan alkutekijöissään. Alueellisten sotapäälliköiden kerrotaan riitelevän kokouksen kulisseissa.
Tilanne on hieman samantyyppinen kuin 1980-luvun lopussa, jolloin myös oli tilaisuus yrittää rakentaa kansallista yhtenäisyyttä. Yhteisen vihollisen eli Neuvostoliiton katoaminen johti kuitenkin ristiriitojen esiintyöntymiseen. Nyt ovat kartalta häipyneet talebanit.
Monet afgaanit vastustavat sitä, että ulkovaltojen vaikutusvalta sisäisiin asioihin kasvaa liiaksi. Loya jirgassa on jo kuultu syytöksiä muun muassa on ”amerikkalaisten sätkynukeille”. Lännen epäily juontuu osittain maan islamilaisuudesta.
Yhdysvallat ja teollisuusmaiden G8-ryhmä ovat olleet voimakkaasti tukemassa Karzaita, jonka poliittinen tulevaisuus lienee riippuvainen myös maan jälleenrakennuksen käynnistymisestä. Toistaiseksi ei ole tapahtunut paljon mitään. Avustusmiljardeja luvannut länsi on odottanut maan turvallisuus- ja poliittisen tilanteen selkiintymistä. Länsi ei ole myöskään uskaltanut viedä rauhanturvajoukkojaan Kabulin ulkopuolelle pyynnöistä huolimatta.
Epäilykset ovat suuria. Afgaaneilla on edessään kova pyykinpesu. Nopean vakiintumisen sijasta lieneekin realistista odottaa vuosien ylimenokautta.