"Tehkää läksyt. Älkää juoko liikaa viinaa", marmattaa ammattikasvattaja ja saa vastaansa keskisormen tai pari. "Tehkää läksyt. Älkää juoko liikaa viinaa", jyrähtää Timo Rautiainen ja maamme raskasta rockia kuunteleva nuoriso rakastaa kuulemaansa.
Trio Niskalaukaus -yhtyeensä kanssa jäyhän melankolista metsäheviä soittava Timo Rautiainen on mielenkiintoinen hahmo suomalaisessa rockissa. Pitkään opettajan hommia tehnyt nelikymppinen perheenisä, jonka hämmentävän suuri suosio ei tunnu talttuvan puhein eikä teoin.
"Kyllä netin keskustelupalstoilla on jo näkynyt kyllästymistä meikäläisen persoonaan ja puhumisiin. En todellakaan tuputa mitään, mutta en halua luonnettani ja 12-vuotista opettajanuraani kieltääkään", sanoo Rautiainen.
"Rockia olen harrastanut vuodesta miekka ja kivi, mutta tehnyt työkseni vasta toista vuotta. Suhtautumiseni näihin asioihin on täysin toisenlainen kuin parikymppisellä kaverilla, joka on soittanut bändissä 18-vuotiaasta."
Vuosikymmenen
savotan tulos
Tuntuu perin luonnolliselta, että Suomi-rockin suurten tiernapoika-projektissa on kokoavana voimana juuri Rautiaisen kaltainen persoona, joka sanoo kypsytelleensä asiaa mielessään kymmenisen vuotta.
Miehen edellisen kokoonpanon Lyijykomppanian vedellessä viimeisiään asia jäi tarkoituksella sivuun, mutta Niskalaukauksen Rajaportti-levyn jälkeen oli aika ryhtyä toimeen.
Projektin solisteiksi Rautiainen pyysi edustajia populaarimusiikin laajan kentän eri kanteilta. Jarkko "Knihti" Martikainen ja Toni "Murjaanien kuningas" Wirtanen olivat tuttuja entuudestaan, mutta Ismo "Herodes" Alangon Rautiainen tapasi ensi kerran vasta kysyessään tätä mukaan.
"Pienimmän roolin (Mänkki) varasin luonnollisesti itselleni, koska pitäähän vierailijoiden päästä ääneen. Jarkko on värikäs persoona ja hyvä laulaja. Yhteistyötä on tehty muutenkin, joten valintansa oli selviö", Rautiainen selvittää.
"Ismolla on pisin kaari näissä hommissa ja hän on meistä suurin pahis - itseoikeutettu Herodes siis. Vähän erilaisena Toni on sitten se potkittava neekeri."
Alkuperäishenkeä kunnioittaen
Timo Rautiaisen & Trio Niskalaukauksen näkemys tiernapojista on monen osasen summa. Ennen huomenna nähtävän tv-esityksen taltioimista Rautiainen sai Yleisradiosta nähtäväkseen myös lapsuudestaan muistamansa "Oulun poikien tiernapoika-esityksen jostain 60-luvulta."
Aiemmin levytetyistä tiernapoika-esityksistä Rautiaisen johtama joukkio tutustui porilaisen poikakuoron versioon, josta opiskeltiin tekstit ja suuri osa laulumelodioista. Soinnutus taas napattiin Mauri Kunnaksen teoksesta Koiramäen Martta ja tiernapojat, "joskin muutamia kohtia on veivailtu itse."
Tärkeä lähtökohta oli alkuperäishengen kunnioittaminen, vaikka pari laulua jätettiinkin pois. "Keisari Aleksanteri -juttu istuu huonosti tähän aikaan, ja myös suurin hallelujaa-osasto jätettiin pois. Suhtauduttiin tähän laulunäytelmänä ja kristinuskoa käsitellään enemmän ehkä jossain toisessa yhteydessä."
Rautiaisen suhde tiernapoikalauluihin ei ole mitenkään erityisen harras, mutta pitkään opettajan hommia tehneellä miehellä on asiasta monipuolista kokemusta. "Itse esitin koululaisena ja opettajana toimiessani nakitin penskoja laulamaan. Eivät ne ainakaan meillä päin määräämättä esiintyneet."
Rautiainen pitää tiernapoikia vaalimisen arvoisena perinteenä. "Länsimaista höpötusta ja yo yo -osastoa on muutenkin ihan riittävästi tarjolla. Tiedätkö muuten mistä rapbiisien hokema yo (jou) on lyhenne?"
En.
"Joutavanpäiväinen."
Erikoiset vedot
poikivat parhaat jutut
Tummanpuhuvaan rockiin erikoistunut Trio Niskalaukaus ei tiernapoikien säestyspestiä suuremmin hätkähtänyt. Rautiaisen kelkassa soittajat ovat jo tottuneet yllättäviin lainakappalevalintoihin.
"Kun esimerkiksi aikoinaan ehdotin Marja MattlarinLintu-kappaletta coveriksi, niin kyllä basisti ja kitaristi katselivat toisiaan melkoisen pitkään. Hiljaista tuli nytkin, kun porilaiskuoron versiota kuunneltiin. Mutta erikoisista vedoista ne parhaat jutut useimmiten syntyvät."
Niskalaukauksen soitossa voi kuulla, tai ainakin luulla kuulevansa, laulajakohtaista räätälöintiä. Esimerkiksi Alangon tulkinta Synti suuri surkiasta tuo mieleen vanhan Hassisen Kone -klassikon On jouluyö, nyt laulaa saa.
Sattumaa, sanoo Rautiainen, mutta on itsekin jälkikäteen huomannut saman. "Halusin tehdä Synti suuri surkiasta hartaan kirkkobiisin, koska reipas laulu ei tekstiin käy. Eittämättä tulee Hassisen Kone mieleen."
Martikaisen laulaessa Husaari olen minä sodassa soitto kulkee kevyenä ja YUP-tyylisesti ilakoivana. "Ehkä mellotron tuo Jarkon taustalle tiettyä vekkulimaisuutta. Tai duurissa menevä valssi on kerta kaikkiaan meidän bändille vähän hankalampi homma."