Kun Suomesta marraskuussa tulee Barentsin euroarktisen neuvoston puheenjohtaja kahdeksi vuodeksi, tuon kauden ohjelmissa on mukana kirjainyhdiste N.E.W. Se on lyhenne sanoista "North East West Freight Corridor", mikä puolestaan tarkoittaa pohjoisen kautta kulkevaa, Aasian ja Amerikan yhdistävää rahtiväylää. Sellainen on piirretty kulkemaan Oulun ja Tornion kautta, ja sitä suunnitellaan aivan tosissaan.
Itse idea on vajaan kymmenen vuoden takaa ja norjalaista alkua. Narvikin satama pohjoisessa on siitä erikoinen paikka, että sinne kulkee Kiirunan suunnalta malmirata, joka Bodenissa yhtyy Ruotsin muuhun rataverkkoon. Sen myötä on yhteys myös Haaparantaan ja Tornioon.
Norjassa hoksattiin vaihtaa pohjoismaiden kartan tilalle maailmankartta ja kas, niissä Narvikista tulikin maailman napa. Se on keskellä akselia, jonka toisessa päässä ovat Yhdysvaltain ja Kanadan itärannikon satamat, toisessa päässä Kiina, Etelä-Korea ja Japani, ja matkan varrella nopean talouskasvun Venäjä.
Norjalaisten maailmankartoissa on toinenkin solmukohta, Oulu, tulevan maailmanlaajuisen kuljetusväylän risteysasema.
Ei tästä hetkessä totta tule, ei ehkä ollenkaan. Lopullisen idean toteuttamiseen tarvitaan muun muassa surullisenkuuluisa Kotskoma-Lietmajärvi -rata, joka kai on jo olemassa mutta jota pitkin vain ei junia kulje. Eikä sillä hyvä; Komin takamaille pitäisi rakentaa satoja kilometrejä aivan uutta rataa. Mutta ilman niitäkin jo nykyisillä yhteyksillä voisi jotain syntyä.
Ajatus on pikku hiljaa ottanut tulta. Sitä on valmisteltu kansainvälisissä työryhmissä, joissa on istunut niin Kiinan, Venäjän kuin Yhdysvaltain liikenneministeriöiden väkeä. Siitä on puhuttu EU:n komission liikennepiireissä. Nyt se on päätymässä Barents-yhteistyön viralliseksi tavoitteeksi.
Marraskuussa Norjan Harstadissa pidetään Barentsin ulkoministerikokous, jossa Erkki Tuomioja ottaa vastaan Suomen kaksivuotisen puheenjohtajuuden. Kokouksen asiakirjoissa on uusi NEW-liikenneväylä nousemassa yhdeksi konkreettisista edistettävistä asioista.
Barentsin alueneuvoston sisällä ollaan samaa mieltä väylän edistämisestä. Ruotsin Västerbotten on omalla päättyvällä alueneuvoston puheenjohtajuuskaudellaan puhunut paljon "Barents Link" -yhteydestä, joka lähinnä tarkoittaa rahtiyhteyttä Vartiuksen ja Kostamuksen kautta itään Arkangelin ja Komin suuntaan. Se pyrkimys istuu näppärästi laajemman ajatuksen sisään.
NEW-väylä, jolle mitään vakiintunutta suomenkielistä nimeä ei vielä edes ole, tarvitsee kuitenkin myös leveämpiä hartioita, ja niitä se saattaa saada. Ilman Venäjän myötämieltä siitä ei tule mitään, mutta asia on jo ollut mukana EU:n ja Venäjän liikenneyhteyksistä käydyissä korkean tason keskusteluissa.
Seuraava, ehkä jo ratkaiseva askel, on pitkälti Suomen aktiivisuudesta kiinni. Kyse on pohjoisesta ulottuvuudesta. Suomen EU-puheenjohtajuuskaudella sen pohjaksi on määrä hyväksyä uusi asiakirja, joka tällä erää olisi yleisluonteinen, toistaiseksi voimassa oleva tahdonilmaisu nykyisen yksityiskohtaisen toimintaohjelman sijaan.
Britit järjestävät nyt marraskuussa pohjoisen ulottuvuuden ministerikokouksen, aivan pian Harstadin Barents-kokouksen jälkeen, ja siinä pitäisi lyödä lukkoon tulevia suuntaviivoja.
Vankkaa taustatyötä tehdään parhaillaan sen hyväksi, että pohjoisen ulottuvuuden uudeksi kumppanuudeksi nykyisten ympäristö- ja sosiaalikumppanuuksien oheen tulisi logistiikka ja liikenne. Tämä tarkoittaisi, että liikenneolojen kehittäminen tällä alueella EU:n ja Venäjän kesken saisi aivan uutta painoa ja rahoitusmahdollisuuksia.
Viritelmät ovat pitkällä. Jos logistiikkakumppanuus syntyy, Suomi pystyy silloin näppärästi yhdistämään Barents-puheenjohtajuuden ja pohjoisen ulottuvuuden liikennetavoitteet.
Muutkin kuin Suomi ovat liikkeellä. Esimerkiksi Norja toivoi jo nykyiseltä pohjoisen ulottuvuuden toimintaohjelmalta tukea Pohjois-Amerikan ja Aasian yhdistävälle väylälle, jonka navoiksi Norjan hallitus mainitsi Narvikin ja Oulun.
Toistaiseksi, ja aika pitkälle eteenpäin, kyse ei voi olla muusta kuin tavoitteiden ja edellytysten selvittämisestä. Mutta tässäkään ei oltaisi, ellei idea olisi ottanut laajempaa tulta. Mistä siis oikein on puhe?
Oulussa Nokelan ratapihalla rata haarautuu etelään ja itään. Maaherra Eino Siuruainen taisi olla ensimmäisiä, jotka seurasivat itään menevää suuntaa katseellaan niin kauas kuin silmä siintää ja pidemmällekin. Vastaan tulee ensin yhteys Murmanskiin, sitten Arkangeliin, sitten Komiin, sitten Permistä Siperian rataa Venäjän keskiosiin, Keski-Aasiaan, Kiinaan, Japaniin, Etelä-Koreaan.
Oululaisten katse ei lännessä omaa satamaa pidemmälle yltänyt, mutta norjalaiset hoksasivat radan jatkuvan telinvaihdolla Torniosta aina Narvikiin asti, ja sieltä merta myöten Amerikkaan.
Kaikki tämä lyhentäisi kuljetusmatkoja päiväkaupalla, väistäisi ruuhkaiset seudut ja olisi ylipäätään houkutteleva vaihtoehtoinen globaali kuljetusreitti. Mahdollisesti nykyisiä nopeampi, turvallisempi ja ekologisempi, ja liikennemäärät maailmalla kasvavat koko ajan.
Yksi puuttuvista asioista on Arkangelin ja Permin välinen 1 300 kilometriä, joka poistaisi tuhannen kilometrin ruuhkaisen mutkan Moskovan kautta. Tätä Belkomur-rataa on rakennettu jo vuodesta 1996, mutta tahti ilmeisesti on ollut lievästi sanoen rauhallinen. Tämän vuoksi NEW-karttoihin on piirretty myös jo olemassa oleva reitti, yhteys Vainikkalan kautta pohjoiseen.
Jos tästä mitään alkaa tulla, Oulun ja Kemin satamilla saattaisi olla oma näkemyksensä siitä, onko kaiken kuljettava Narvikin kautta.