Sienikurssien vetäminen pelasti luonnontuotekouluttaja Annikka Kujalan pohjattomalta sienihulluudelta.
Kun vetää kursseja rehevimmän sesongin läpi, välttyy itse pahimmalta keräilyvimmalta.
– Sienihulluus on sitä, kun töiden jälkeen lähtee metsään, palaa kotiin käsittelemään sienet ja kolmelta yöllä lopettaa. Aamulla miettii, että iltapäivällä pääsee päiväunille, mutta töiden jälkeen muistaa, että metsään kyllä vielä jäi sieniä, Kujala nauraa.
Kujala on vetänyt sienikursseja kahdeksan vuotta. Sienilajeja Suomessa tunnetaan noin 7 600, joista Kujala itse tunnistaa ainakin 300.
Syötäviä sieniä Suomen metsistä löytyy parisensataa lajia, myrkyllisiä satakunta.
– Sienestämisessä on kaikki: saa liikkua metsässä, saa liikuntaa, pääsee tyydyttämään keräilyviettiä ja oppii uutta. Aina ei saa saalista, ja se tekeekin sienestämisestä jännittävää, aarteen etsintää.
Oppaan avulla metsään
Ensikertalaisen Kujala veisi männikköön.
Siellä kasvaa rajatumpi määrä lajeja ja myös vähemmän myrkyllisiä lajeja.
Ummikon kannattaa suunnata sieneen osaavan opettajan johdolla.
Talven varalle metsästä kerätään tatit, haperot ja rouskut. Tattivuosi on tänä vuonna ollut hyvä, mutta alkaa jo hiipua.
Tatti on turvallisin sieni aloittelijalle: se on helppo tunnistaa, eikä tateissa Oulun korkeudella ole myrkyllisiä lajeja. Vain yksi tattilaji, sappitatti, on pahanmakuinen.
Lajin tunnistamisessa on tärkeä tutkia sienen ulkoiset merkit. Kasvuympäristö ja sijainti Suomessa täytyy myös huomioida.
Sientä kannattaa myös nuuhkaista, turvalliseksi tunnistettua lajia myös maistaa – pureskella hampaiden välissä ja sylkeä.
Koon ei kannata antaa hämätä: pienestäkin sienestä voi löytyä toukka, ja vastaavasti valtavan kokoinen sieni saattaa olla toukaton.
– Perata kannattaa heti metsässä, ettei turhaan kanna roskaa kotiin.
Rohkeasti maustaen
Kujala itse säilöö sieniä pakastamalla, kuivaamalla ja suolaamalla. Syksyisin ruoka haetaan suoraan lautaselle.
Kasvispainotteisessa ruokavaliossa hän korvaa sienillä lihaa. Vuosia sitten makuun iski kyllästys:
– Minulle oli opetettu, että sienen maku itsessään on niin hieno, ettei sitä saa pilata mausteilla. Ulkomailla totuin siihen, että sieniä voi reilusti maustaa yrteillä ja mausteilla. Näin sain taas uusia ihania makuja!
Happamat omenat sopivat kehnäsienen pariksi, siankärsämö vahvan kangasrouskun kaveriksi, Kujala vinkkaa.
Chiliä voi rohkeasti kokeilla myös sieniruokiin. Makeahko fenkoli tuo mukavaa vaihtelua, eikä kirveliäkään kannata arastella.
Puristus kestää kaksi kuukautta, lokakuun puoliväliin. Loppusyksystä halla saattaa viedä sadon, mutta se voi olla myös hyvä asia:
– Halla vie myös sienisääsket ja toukat. Jos sen jälkeen tulee vielä satoa, saadaan upea uusi aalto.
Syksyä myöten sienikurssit hiipuvat. Sitten on myöhäissyksyn lajien vuoro ja Kujalan aika lähteä metsään.
– Työkseni puhun silmät ja suut täyteen sienistä, mutta se ei ole vienyt intoa sienestämisestä.