Erilaisten metsien raja näkyy selvästi. Toisella puolella puut kasvavat korkeampina ja paksumpina, sitä metsää kutsutaan aarnialueeksi. Vaikka astun aarnialueelle mennessäni kalliolta alas, on maasto edelleen helppokulkuista.

Tunnelma muuttuu, värit syvenevät. Metsä vanhenee.

Palaan lapsuusmuistojeni paikkaan. Muistot maistuvat evässämpylältä ja punaiselta pillimehulta ja tuntuvat käsivarsissa alkusyksyn viileältä ilmalta pyörämatkan jälkeen.

Vaikka vietimme tuolloin paljon aikaa metsässä muutenkin, tämä paikka oli erilainen kokemus jo lapsen mielessä. Muutoksen huomasi heti, kun polku ehti vanhan metsän puolelle.