Kuva: Sanna Myllykangas
Illan suussa Kati, Tuittu ja Olli lähtivät pois lammelta. Ne olivat jo paljon iloisempia kuin tullessaan, sillä kaikki olivat saaneet ainakin yhden kalan, Tuittu jopa neljä.
Niinan ja Kurren pesäpuun luona eläimet pysähtyivät. Ylhäältä kuului pientä mutta selvää vaikerrusta. Ääni oli pelottavan outo : sellaista eläimet eivät olleet ikinä kuulleet oravan suusta.
”Onkohan Niina sairas, kun se ei lähtenyt leikkimään”, Kati kuiskasi.
”Kautta kalansaaliini, noin ei terve orava vikise. Ettei olisi menoa nyt”, Tuittu parkaisi. Sitä kadutti, että se oli sanonut Niinaa vanhaksi ja tylsäksi.
”Kyllä on menoa! Minä kiipeän katsomaan, mikä siellä on hätänä”, Kati päätti.