Tuomas Toivonen on paremman kaupunkiympäristön puolestapuhuja ja musiikintekijä, joka nivoo kiihkeää mustaa rytmiä elektrorockiin Giant Robotissa ja paukuttaa suurisointista liveteknoa Acid Kingsissä.
Tätä taustaa vasten Toivosen soolomateriaali yllättää intiimiydellään ja seesteisyydellään.
Miehen huhtikuussa ilmestyvä, vielä nimeämätön sooloalbumi johdattaa kuulijansa urbaanin klubimaailman sijaan kotioloihin hyvien ystävien seuraan.
"Suuri osa soolomateriaalista on tehty hyvin pienelle yleisölle, esimerkiksi kyläilemään tulleille vieraille. Kun levysoitin on ollut rikki jo vuosia, olen tehnyt jonkin huoneäänen pyörimään taustalle koko illaksi. Näin musiikista tulee rauhallista. Se on tehty siihen tilaan ja siihen sosiaaliseen tilanteeseen", Toivonen sanoo.
Arkkitehti-taiteilija-muusikon kotistudiossa syntyneitä sävellyksiä on toistaiseksi kuultu enemmän museoissa kuin perinteisillä keikkapaikoilla. Installaatioissa, tanssiteoksissa, performansseissa ja tulevalla levyllä soivalla musiikilla on teknologis-elektroninen kuori mutta folkin sydän.
"Kappaleita teen laulaja-lauluntekijä-asenteella kitaran kanssa tai ilman. On laulua ja pöydällinen koneita, ja sieltä epämääräisestä piuhasotkusta se ääni jotenkin kumpuaa", luonnehtii Toivonen.
Toivonen pohtii musiikin voimaa viestimenä ja pyörittelee esseistään tislatussa U is for Utopia -kaupunkiteoriakiteytyksessä commanding voice -teemaa, joka on tuttu etenkin Kraftwerkin yhteydestä: kuka puhuu ja kenelle, kuka on se kertojan ääni, joka antaa toimintaohjeita koko ihmiskunnalle.
Toivosen musiikissa on trip hopin staattisuutta, väkevään hetkeen takertumista ja sen varovaista varioimista, sekä John Cagen, Brian Enon ja Philip Glassin minimaalisuutta ja monokromaattisuutta. Lähtökohtana on kuitenkin tunnelma eikä akateemisuus, Toivonen sanoo.
"Perustana on herkullinen tunnelma, jota voi kuunnella vaikka neljä tuntia. Musiikinteko on syventymistä ja musiikkilaitteet ovat minulle se seura, ne ihmiset, joiden kanssa vetäydyn keskustelemaan."