Kirjoittaja kuuluu Kalevan nuorten
kirjoittajien ryhmään.
Alkuviikosta Kalevassa uutisoitiin henkilöstä, joka yritti myrkyttää koiria jättämällä hangelle rotanmyrkkyä ja nakkeja kyytipojiksi. Uutinen sai koiranulkoiluttajat varuilleen.
Kun Johanna Aittokallio, 18, oli kuudennella luokalla, hänen isoveljensä Juho, 20, kertoi hänelle kauheuksia eläinten julmasta kohtelusta. "Kerran kävin sitten kaverin kanssa katsomassa Bonsai kitten -sivuja ja se oli niin kauheaa, että päätin alkaa kasvissyöjäksi", hän kertoo. Vaikka sivut, joilla neuvottiin, miten kissanpennun saa kasvatettua lasiastian sisään olivatkin huijausta, ei Johanna ole katunut päätöstään.
Johanna opiskelee toista vuotta elintarvikealaa Oulun seudun ammattikoulun Myllytullin yksikössä. Lihan lisäksi hän jättää syömättä liivatteet, juoksutteet ja punaiset väriaineet. Kotona Johannan äiti Riitta Käppi laittaa joskus kaksi eri ruokavaihtoehtoa, mutta syö usein lakto-ovo-vegetaristilastensa kanssa samaa ruokaa.
"Aion jättää munan ja maitotuotteet pois, kun muutan kotoa. Äiti joutuisi muuten tekemään niin monet eri ruoat", Johanna naurahtaa.
Johannan unelmamaailmassa eläimet eivät kärsisi kokeissa, tarhoissa tai ahtaissa kasvatusoloissa. Jos ihmiset vähentäisivät lihankulutustaan niin voitaisiin palata pientilatuottamiseen ja näin parantaa eläinten oltavia. "Ei tarvitsisi enää liukuhihnalla tappaa eläimiä", Johanna sanoo. Samalla hän toteaa, ettei ole mahdollista, ettei eläimiä syötäisi ollenkaan. Kyse on tehotuotannon lopettamisesta.
Eläinsuojelurikoslaissa olisi Johannan mielestä tiukentamisen varaa. "Jos vaikka tappaa oman koiransa, siitä saattaa saada sakkoja ja ehkä vuoden tai kahden eläimenpitokiellon", hän selittää. Eduskuntavaaleissa Johannan ääni menee Vihreille. Sopivaa ehdokasta, sellaista joka ajaisi eläinten oikeuksia, ei ole vielä löytynyt, mutta etsintä jatkuu.
Kiinnostuttuaan eläinten oikeuksista, Johanna halusi tehdä jotain muutakin konkreettista asian hyväksi.
"Varsinkin alussa kuljetin paljon adresseja kouluun ja kierrätin niitä siellä."Johanna on myös käynyt allekirjoittamassa kaikenlaisia eläimiin liittyviä vetoomuksia internetissä. Esimerkiksi eläinsuojeluliitto Animalian internetsivuilta löytyy useita erilaisia adresseja, jotka on helppo allekirjoittaa internetin välityksellä.
Johanna on Oikeutta Eläimille -eläinoikeusjärjestön jäsen. Eläinaktivistina hän ei itseään pidä. "En ainakaan vielä ehdi toimimaan järjestöissä aktiivisesti. Teen omalta osaltani sen mitä pystyn", hän toteaa.
Eläinoikeusjärjestöille jokainen jäsen on kuitenkin arvokas, sillä jäsenmaksuja käytetään muun muassa uuden materiaalin tuottamiseen, tiedottamiseen ja tapahtumien järjestämiseen. Oikeutta Eläimille lähettää jäsenilleen lehden noin neljä kertaa vuodessa.
Kettutyttöjen kanssa Johanna on sekä samaa että eri mieltä. "Se on kaksipiippuinen juttu", hän huokaa. Toisaalta on typerää päästää tarhatut eläimet vapauteen, koska ne eivät tule pärjäämään luonnossa. Toisaalta kettutytöt yleensä tuhoavat siitoskortit, joita ilman tarhaajat joutuvat aloittamaan työnsaäalusta. Menetykset ovat kovat.
"Ne eläimet kuolevat joka tapauksessa. Kuolevatko ne sitten inhimillisemmin, kun ne saavat kuolla vapaana? Ainakaan tarhaajat eivät hyödy niiden kuolemista", Johanna napauttaa.