Harju huohotti ja pyyhki hikeä kasvoiltaan ohjatessaan auton kuusirivistön taakse. Hän oli laukaukset kuultuaan juossut öisessä metsässä autolleen, peruuttanut pikkutieltä ja kiirehtinyt valtatien varteen odottamaan. Hän ei tiennyt täsmälleen mitä odottaa. Hän ei tiennyt mitkä asiat liittyivät toisiinsa ja mitkä eivät. Hän oli nähnyt naisen hallussa haulikon ja kaksi käsiasetta. Hän oli ohittanut naisen metsätien varteen jätetyn auton ja kuullut hetkeä myöhemmin sekä haulikon että useamman -- ehkä kahden -- pistoolin laukauksia.
Mutta hän ei ollut nähnyt mitään. Hän ei tiennyt mitä oli tapahtunut.
Kului kolme tai neljä minuuttia, ja reilua ylinopeutta kiitävä musta Audi ohitti kuusikon. Harju löi ykkösen silmään ja kiihdytti naisen perään.
Puhelin soi puoli kuudelta aamulla. Harju oli nukahtanut nojatuoliin ja heräsi suu kuivana ja mieli repaleisena ja ärtyneenä. Hän nousi, katsoi ikkunasta ja varmisti, että naisen auto oli parkkeerattuna hotellin taakse. Mikkeli oli saamassa yllensä pilvettömän, kuuman kesäpäivän.
"Odotin soittoa eilen", Harju sanoi ja kertasi yön tapahtumat entiselle kollegalleen, nykyiselle turvallisuusfirman johtajalle, jolta oli toimeksiannon saanut.
Lehikoinen oli hiljaa. Hiljaisuus oli liian pitkä. Kylmä ymmärryksen väristys kulki Harjun läpi. Lehikoinen oli tiennyt asiasta ennen kuin hän oli avannut suutaan.
"Oletko puhunut asiasta kenellekään?" Lehikoinen kysyi.
"Kenelle olisin mitään puhunut?"
"Etkä ole ollut yhteydessä viranomaisiin?"
"Mä olen hyllytettynä Keskusrikospoliisista", Harju sanoi. "- Epäoikeudenmukaisesti, mutta kuitenkin. Asia on sen verran vakava, että urani on vaakalaudalla. Mä en halua vaarantaa asiaa millään tavoin."
"Erinomaista", sanoi Lehikoinen.
"Enpä sanoisi", vastasi Harju. "- Mä jätän naisen tänne ja lopetan seuraamisen."
"Et lopeta", sanoi Lehikoinen ja oli taas hetken hiljaa. "- Avaa sähköpostisi."
Harju avasi kannettavansa. Se hyrähti unitilasta ja Harju klikkasi sähköpostikuvaketta ja avasi gmail-osoitteesta tulleen viestin. Viestin ohessa oli kuva. Siinä Harju ja kaunis latvialainen nainen syleilivät. Naisen huulet olivat Harjun kaulalla. Harju muisti tilanteen ja tapahtuman hyvin ja tiesi ettei kuva kertonut totuutta tapahtuneesta. Kuva valehteli enemmän kuin tuhat sanaa.
"Eroa harkitseva vaimosi ei varmasti halua nähdä enempää näitä", Lehikoinen sanoi.
"Joten?" Harju kysyi.
"Jatkat seuraamista. Ja raportoit kaikesta suoraan minulle ja vain minulle."