Soudin Mutterisaareen ja yritin rauhoitella itseäni. Olin maalaillut turhia piruja hämärtyvälle yötaivaalle. Tuskin Makkosesta koituisi vaaraa, Pullerinmäen kultapojasta. Nousin veneestä ja rupesin kiskomaan sitä kuiville. Havahduin outoon suhinaan ja heittäydyin vaistonvaraisesti sivuun. Pääni ohi lensi piimälimpun kokoinen kivi. Se osui keskelle venettä ja meni pohjan läpi kuin tykinkuula.
Jyrkän kallion laella seisoi tumma hahmo kädet kohollaan. Kolkko nauru katkaisi yön rauhan, ja jostain kaukaa vastarannalta lähti joutsenpari lentoon räpylät vettä sutien. Hahmo häipyi selkä kyyryssä ja vasenta jalkaansa laahaten saaren sisäosiin.
Minä jäin kauhun jähmettämänä rantaan. Olin syrjäisellä saarella ilman venettä, seuranani raivohullu sarjamurhaaja. Lähdin kiertämään saarta. Jostain oli pakko löytyä toinen vene. Ei Makkonen ollut kirveensä kanssa tänne uimalla päässyt. Vene löytyi saaren etelärannalta, pieninä viivoittimen kokoisina säleinä. Ilmeisesti Makkonen oli pilkkonut sen nuotiopuikseen.
Tiesin missä Makkosen leiri sijaitsi, olinhan vieraillut siellä kahdesti aiemmin. Nousin jokaista askeltani varoen kallion laelle ja hiivin pienen aukion laitaan. Jäin kuusennäreen taakse väijymään. Heinäkuu oli lopuillaan ja yöt alkoivat tummua. Vähitellen silmäni tottuivat pimeään ja hetken luulin niiden jo valehtelevan. Makkonen makasi hiiltyvän leirinuotionsa vieressä. Sama risainen ruutupaita ja repaleiset farkut. Kenties raivohulluus oli uuvuttanut miehen.
Olin miettinyt koko illan miten antaisin vastalääkkeen. Olin soittanut Sankovedellekin. Kaksissa miehin saisimme Makkosen kyllä talttumaan. Sankovesi oli kuitenkin estynyt. Poliisi oli antanut koko orkesterille poistumiskiellon Marttilasta. Keikkabussikin oli takavarikoitu tutkimuksia varten. Seuraavaksi olin soittanut Forssaan. Rasva-Matti oli luvannut auttaa, mutta hänkin ehtisi Savon sydänmaille korkeintaan huomenissa. Silloin kaikki voisi olla jo myöhäistä. Minun oli selvittävä tilanteesta yksin. Otin pullon taskustani ja hiivin lähemmäksi.
Äkkiä jähmetyin niille sijoilleni. Housunlahkeesta pilkisti kuusenhavu. Pään paikalla oli pyörä kivi ja tukkana sammaltupee. Makkonen oli tehnyt kylmäkallen. En kerinnyt kirota omaa tyhmyyttäni. Kuulin takaani mielipuolisen huudon ja ehdin nähdä kohotetun kirveen. Kierähdin sivuun ja kirves kopsahti kylmäkallen puuruhoon. Seurasi vimmattu taistelu elämästä ja kuolemasta. Painimme ja väänsimme verenmaku suussa, kamppailu kesti pitkään, ja ärjymisemme karkotti käärmeetkin koloihinsa. Pelkällä kalalla eletyt viikot olivat vieneet Makkosen voimat ja sain kammettua hänet lopulta selälleen. Hän näki pullon, silmät pullistuivat kauhusta ja huulet puristuivat lukkoon.
- Tämä on lääkettä, rupesin maanittelemaan kuin pientä lasta. - Se puolalainen valekirurgi antoi sinulle muistinmenetysseerumia. Tämä liuottaa sen verestäsi pois. Helskytin pulloa houkuttelevasti kädessäni. Olin lähtenyt Karhulasta Valli -apteekin kautta ja ostanut pussillisen kalsinoitu soodajauhetta. Olin sekoittanut sen jo matkalla puoleen litraan vissyä. Kurkotin käteeni taistelun tuoksinassa katkenneen kirveenvarren ja väänsin sillä Makkosen suun auki. Tyhjensin pullon hänen kurkkuunsa. Kuului eläimellistä pärskinää ja kakomista, ja kohta Makkonen vaipui kamppailun uuvuttamana uneen. Omatkin voimani olivat lopussa ja kierähdin selälleni hänen viereensä. Aurinko oli jo korkealla kun havahduin hereille. Höristin korviani. Makkosen kuorsauksen takaa kuului uhkaava ääni. Nousin ja hiivin kallionjyrkänteelle katsomaan. Saarta lähestyi vene. Keskituhdolla istui kaksi virkapukuista konstaapelia kiväärit käsissä. Perämoottorin kahvaa puristi vanha vainoajani, komisario Lonkka.