Tuomari Nurmiolla (s.1950) on takana jo huomattavan pitkä aktiiviura. Huomaatko mitään kehitystä tapahtuneen?
"Kyllähän muutosta tapahtunut. Touhu on kiteytynyt pikkuhiljaa ja nyt tuntuu ehkä ensimmäistä kertaa siltä, että kaikki alkaa olla kohdallaan sekä soundillisesti että tyylillisesti. Että pärjään sillä. Voin mennä vaikka isolle lavalle yksin soittamaan. Lopputulos on ollut monien yritysten ja erehdysten summa."
Laulusi kuulostaa jotenkin rennommalta.
"Kyllä siinäkin on tullut kokeiltua kaikenlaisia tyylilajeja. On ollut alkupään ajoilta tuttua parodista sävyä ja mörinämeininkiä, ja on myös tullut yritettyä ihan iskelmällistäkin laulutyyliä. Laulu on tavallaan samanlainen instrumentti kuin muutkin ja laulaminenkin on luonteeltaan etsimistä. Aika monet asiat ovat loksahtaneet siinäkin yhteen. Ihan hyvässä jamassa sekin puoli on. Ehkäpä se on nyt rennompaa."
"Enemmänkin olisi tietysti tehtävissä, sillä kehittyminen vaatii loputonta työtä. Mutta kaikkeahan ei ihminen ehdi tai pysty tekemään. Asian ydin on siinä, että omassa musisoimisessa kokoonpanot voi vaihtua, mutta itse perusasia pysyy hallinnassa."