Tie mutkitteli esikaupunkiin, ja Harju antoi naiselle etumatkaa. Kun musta auto hidasti vauhtiaan, Harju jäi suosiolla tien sivuun ja odotti hetken. Sitten hän lähti jälleen liikkeelle, ja melkein heti näki mustan auton parkkeerattuna omakotitalon pihatielle ja naisen nousemassa autosta.
Tuuhea orapihlaja-aita suojasi Harjua ja hänen metallinharmaata Ford Focustaan. Aidassa oli aukko, josta Harju näki naisen Audin ja talon vasemman puolikkaan. Talo oli kirkkaankeltainen valkoisiksi maalattuja ikkunanpieliä lukuun ottamatta. Hyvin hoidetun pihan lukuisat kukkaistutukset loistivat keltaisen ja punaisen eri sävyissä, ja Harju laski pihasta myös neljä upeaa ja kukoistavaa rönsyileväoksaista omenapuuta.
Naisen askeleet olivat pitkät ja ripeät, kun tämä kiersi talon taakse, missä ulko-oven täytyi olla. Avattuaan kuljettajanikkunan Harju huomasi kuinka hiljaista omakotialueella oli. Kuin rivitaloalue, jolla he olivat Tiinan ja kaksosten kanssa asuneet vielä silloin kun he olivat olleet perhe. Vain seitsemän kuukautta sitten. Harju otti puhelimen käteensä.
"Meillä ei ole mitään puhuttavaa."
Tiinan ääni ei Harjun mielestä enää ollut hänen tuntemansa Tiinan ääni. Tämä uusi oli sekoitus olette-edelleen-jonossa-mekaanisuutta ja jäätävää halveksuntaa.
"Miten tytöt voivat?" Harju kysyi.
"Hyvin."
"Kiva kuulla. Entä sinä?"
Hiljaisuus, jonka aikana kesäpäivän lämpötila tippui noin neljäkymmentä astetta.
"Mitä sä välität? Sä olet tunnetusti enemmän kiinnostunut niiden venäläisten huorien voinnista."
"Mä olin töissä", sanoi Harju, vaikka tiesi kaiken selittämisen turhaksi. "Mä olin peitetoimintatehtävissä."
"Peitetoimintaa tosiaan. Kertoisitko vielä, tarkoitatko puuvilla- vai silkkipeitetoimintaa?"
Tähän Harjulla ei ollut mitään sanottavaa. Kaikki mitä Tiina sanoi oli totta. Tavallaan.
"Tiina, mä en ymmärrä miten se tapahtui..."
"Sitten meitä on kaksi."
"Jos me voitaisiin keskustella", Harju aloitti, mutta keskeytti puheensa.
Hän näki naisen kävelevän talon takaa autolleen. Naisen kädessä oli jotakin, jonka Harju mielestään heti tunnisti. Harju kumartui matkustajan jalkatilaan ja sai kiikarit käteensä. Hän nosti ne silmilleen ja tajusi, että hänen oli pakko lopettaa puhelu.
"Tiina, tässä tuli jotain yllättävää."
"Totta kai tuli."
Puhelu katkesi.
Harju nojasi eteenpäin ja tarkensi kiikareitaan. Kyllä. Nainen nosti autonsa tavaratilaan haulikon ja kaksi litteää käsiasesalkkua.