29. Talo rin­tees­sä

Pihaportti oli raollaan. Sen Harju huomasi heti. Samalla Harju muisti kuinka Lehikoinen oli vielä Keskusrikospoliisissa työskennellessään toistellut, että palaa Pispalaan ja tekee sen tyylillä. Ja jos ei tyylillä, niin sitten rahalla.

Pihaportti oli raollaan. Sen Harju huomasi heti. Samalla Harju muisti kuinka Lehikoinen oli vielä Keskusrikospoliisissa työskennellessään toistellut, että palaa Pispalaan ja tekee sen tyylillä. Ja jos ei tyylillä, niin sitten rahalla.

Vaaleansininen puutalo seisoi Pispalanharjun jyrkimmässä kohdassa ja katsoi kauas Pyhäjärven selälle. Harju ei tiennyt kiinteistöjen hintoja Tampereella, mutta sen hän osasi sanoa, että tällaista vastikään täysin kunnostettua taloa tällaisessa paikassa ei olisi koskaan ostettu poliisin palkalla.

Naisen musta Audi oli parkkeerattu hieman kauemmas. Harju lähestyi taloa vastakkaisesta suunnasta ja jäi hetkeksi tuuhean koivun ja tummanvihreänä ryöpsähtelevän pensasaidan suojaan. Hän odotti viitisen minuuttia ja haistoi lempeässä, tummuvassa illassa kuinka joku lämmitti puusaunaa. Ajatus makeista löylyistä, rentouttavasta vilvoittelusta ja veden virkistävästä kosketuksesta iholla tuntui etäiseltä ja haikealta.

Harju lähti liikkeelle. Hän ohitti raollaan olevan portin, ja hyppäsi tontin kulmalla aidan yli ja talon seinänvierustaa seuraten pääsi takapihalle. Rinne oli niin jyrkkä, että ilman pengerryksiä Harju olisi liukunut mäkeä alas Pyhäjärveen asti. Tai siltä Harjusta tuntui. Hän kiersi vielä yhden kulman ja löysi terassin. Harju nousi pehmein askelin terassille ja kokeili kapeaa ovea. Se oli lukossa.

Ovessa oli kuusiruutuinen ohutlasinen ikkuna. Harju riisui takkinsa, kurotti talon seinustalta pyöreän puutarhakiven, painoi takin lasia vasten, napautti kerran ja laski takin. Lasissa oli useita halkeamia ja keskellä lasisilppua, jonka Harju kaiversi avaimella irti ja pudotteli takkinsa päälle. Hän otti ovenpielestä pienikokoisen hakun ja veti loput lasinkaistaleet takkinsa poimuihin. Tyytyväisenä hän totesi, että oli saanut yhden ruudun irrotettua ilman hälyttävää meteliä. Hän kurotti sisään ja avasi lukon.

Sisäpuolella hän pysähtyi. Hänen mieleensä tuli, että muutamassa päivässä hän oli päätynyt Keskusrikospoliisin peitetehtävistä hyllytetystä tutkijasta murhaepäillyksi ja murtomieheksi. Ja että talossa olevat ihmiset - häntä hyväksikäyttänyt entinen kollega ja nykyinen toimeksiantaja sekä salaperäinen, hiustenväriä ja murhatapaa lennossa vaihtava nainen - saisivat henkilökohtaisesti vastata siitä, että Harjun asiat selviäisivät.

Heti näiden ajatusten jälkeen Harjun mieleen nousi huomattavasti ajankohtaisempi kysymys. Miksi talossa oli niin hiljaista?

Ilmoita asiavirheestä