Harju osti elämänsä ensimmäisen pääsylipun Särkänniemen huvipuistoon. Myyjä, pirteä ja vilpittömän avulias nuori tyttö, kysyi Harjulta oliko tällä halua satsata aluelipun lisäksi vielä yhdeksän euroa elämyslippuun, jolla Harju pääsisi joko kerran huvilaitteeseen tai vaihtoehtoisesti Akvaarioon, Delfinaarioon tai Planetaarioon.
Edempänä, muutaman kymmenen metrin päässä, Harju näki punaisten hiusten katoavan väkijoukkoon. Harju löi lisää rahaa tiskiin tajuamatta kunnolla kysymystä. Tyttö antoi liput ja Harju juoksi naisen perään.
Nainen oli tänään pukeutunut lyhyisiin ja tyylikkäisiin sortseihin, jotka paljastivat melkein kokonaan pitkät, ruskeat jalat. Naisen pusero oli valkoinen ja hänellä oli siihen sointuvat korkeat vaaleat sandaalit. Naisen käsilaukku oli huomiota herättävän pitkä ja kapea.
Lämmin ja tyyni kesäilta oli houkutellut ihmiset huvipuistoon. Mihin tahansa Harju katsoikin, siellä oli perhe: isä, äiti ja vähintään kaksi naamansa jäätelöllä, vohvelihillolla tai hattaralla sutannutta lasta. Harjun tuli kaikesta kiihtymyksestään huolimatta ympäröivässä väenpaljoudessa yksinäinen olo. Hän oli juuri kuullut, että Tiina ja kaksoset viettäisivät kesän kotimaata kiertäen -- ilman häntä. Se oli ensimmäinen kerta.
Naisen kävelytyyli oli tehokas ja sulava. Hän solahti suurten väkijoukkojen läpi vauhtiaan hidastamatta ja askelpituuttaan lyhentämättä. Tämä aiheutti Harjulle lisäharmia. Hänen piti jatkuvasti jaella anteeksipyyntöjä ja kerran työntää seteli pikkupojalle, jonka popcorn-laatikon tönäisi maahan.
Nainen seisahtui. Harju teki samoin. Melkein kymmenen minuuttia kului.
Sitten nainen liittyi jonoon. Harju päästi muutaman ihmisen naisen ja itsensä väliin ja hätääntyi. Mutta vain hetkeksi. Hän muisti mitä puristi kädessään. Hänellä oli lippu. Laitteen nimi näytti olevan Tornado.
Mitä nainen, jota Harju epäili useammasta henkirikoksesta ja jonka henkilöllisyyden selvittäminen auttaisi hälventämään Harjuun kohdistuvat epäilykset ja ehkä jopa auttaisi päättämään Harjun hyllytyksen Keskusrikospoliisista, teki vuoristorata-ajelulla, oli kaikin tavoin epäselvää.
Harju luopui lipustaan ja löysi paikan laitteesta. Yksi paripenkki erotti hänet naisesta. Laite nytkähti liikkeelle. Harju muisti kärsivänsä korkean paikan kammosta ja tajusi senkin, että olisi hyvin voinut odottaa naista maan pinnalla.
Nyt oli myöhäistä.