Mistä Harju oli tiennyt, että nainen löytyisi Tampereelta?
Hän oli luottanut vaistoonsa. Mutta oliko hän todella uskonut, että kaikki kävisi näin nopeasti? Että hän vain istuisi kahvilassa ja nainen kulkisi kahvilan editse?
Niin oli joka tapauksessa käynyt. Nainen kääntyi Hämeenkadulta vasempaan. Harju kiihdytti askeleitaan. Kohta hänkin kääntyi kulmasta ja pyörähti heti takaisin Hämeenkadun puolelle. Nainen näytti olevan nousemassa Audiinsa. Harjulle tuli kiire.
Hän puikkelehti Hämeenkadun liikenteen seassa kadun toiselle puolelle ja sai pysäytettyä vapaan taksin. Hän istui takapenkille ja piti silmänsä risteyksen toisella puolella. Kohta naisen musta auto ylitti Hämeenkadun ja jatkoi suoraan.
Harju melkein huusi kuljettajalle, että seuraa tuota mustaa autoa. Kuljettaja, harmaapäinen kumara mies, sanoi rauhallisesti, että ymmärtää vähemmästäkin, ja lähti liikkeelle vikkelyydellä, joka poikkesi kaikin tavoin hänen olemuksestaan.
"Sitä ollaan kuin elokuvissa", sanoi kuljettaja, ja Harjusta tuntui, että hän oli vanhan opettajansa toruttavana. Harju pyysi anteeksi huutamistaan.
Kuljettaja piti sopivaa väliä naisen autoon, ja Harjusta tuntui, että mies oli tehnyt tätä ennenkin. He ohittivat hotelli Tammerin ja kääntyivät vasempaan, minkä jälkeen ylittivät sillan. Kun autojono pysähtyi ja Harju oli varma, ettei musta auto katoaisi mihinkään, hän malttoi katsoa ympärilleen. Taivas oli niin pehmeän sininen, että sitä teki mieli koskettaa. Puiden ja ruohon vihreys oli syvää ja huumaavaa ja kutsui kävelemään paljain jaloin, tuntemaan tuhannet silkkiset korret jalkapohjissa. Harju istui sydän pamppaillen taksissa ja pelkäsi kadottavansa naisen, joka oli avain viime päivien tapahtumiin aina Launisin murhasta Oulun outoihin käänteisiin ja Harjun heräämiseen kuolleen miehen seurasta.
Melkein heti Harju rauhoittui. Hän tunsi olevansa lähempänä naista kuin koskaan aiemmin -- siitäkin huolimatta, että oli syönyt tämän kanssa illallista vuorokausi sitten.
Jono nytkähti liikkeelle. Muutaman käännöksen ja joidenkin minuuttien kuluttua nainen kaartoi suurelle parkkipaikalle. Taksinkuljettaja tuntui olevan vanha tekijä. Hän ohitti naisen auton, koukkasi pysäköintialueen päässä toiseen rivistöön ja lähestyi näkösuojassa mustaa Audia. Kuljettaja kääntyi tuolissaan ja katsoi Harjua kysyvästi.
Harju kohautti harteitaan. Ei hän tiennyt miksi he olivat Särkänniemeen tulleet.