Normaalioloissa Harju olisi tietysti -- hyllytettynäkin -- soittanut kollegoilleen Keskusrikospoliisiin ja ilmoittanut heränneensä autiolle niemelle parkkeeratusta autosta, jonka ratissa istui kuollut mies. Mutta nyt ei oltu normaalioloissa.
Harju kumartui kuolleen miehen yli, veti virta-avaimen lukosta ja suoristi selkänsä. Keskellä taivasta loistava aurinko lämmitti vain hieman. Mereltä puhaltava tasavahva tuuli teki niemestä kylmän ja yksinäisen. Harju katsoi kuollutta miestä hetken ja läimäytti oven kiinni. Hän kaivoi jälleen puhelimen taskustaan ja avasi karttasovelluksen. Piste, joka ilmaisi hänen sijaintinsa, ei ensivilkaisulla kertonut mitään. Hän suurensi karttaa ja totesi olevansa muutaman kymmenen kilometrin päässä Vaasasta. Asia ei juuri hämmästyttänyt Harjua. Hän ei tiennyt mikä enää olisi hämmästyttänyt. Harju lukitsi ovet ja lähti kävelemään.
Jo puolen tunnin kuluttua Harju tuli asvalttitielle, jonka varrella oli omakotitaloja. Pian hän tuli pieneen kyläkeskittymään, kysyi vastaan pyöräilleeltä tummansiniseen verryttelyasuun pukeutuneelta mieheltä missä oli ja mistä nopeimmin saisi taksin.
Kun taksi tuli, Harju pyysi kuljettajaa ajamaan Vaasaan. Muuta he eivät puhuneet. Välillä kuljettaja yritti avata keskustelua, mutta Harju ei ollut juttutuulella. Harjulla oli tarpeeksi ajateltavaa ja tehtävää. Etenkin nyt, kun hän pitkästä aikaa oli pääsemässä jyvälle asioista.
Vaasassa Harju maksoi taksin poliisitalon edessä. Rakennuksessa oli myös Keskusrikospoliisin yksikkö, mutta se ei ollut Harjun vierailun syy eikä tarkoitus. Harju piti päänsä matalana eikä vilkuillut ympärilleen. Hän ilmoitti hallussaan olleen leasing-auton varastetuksi. Hän ei mitenkään antanut päivystäjän ymmärtää, että oli itsekin poliisi. Kun ilmoitus oli tehty, Harju poistui kadulle, löysi kahvilan, söi lounaan hyvällä halulla ja mietti kenelle soittaisi. Ja päätti melkein heti, että soittamista parempi on aina henkilökohtainen tapaaminen.
Rautatieasemalle oli matkaa alle kilometri. Harju käveli matkan ripeästi, osti lipun ja istui odottamaan. Hän luki iltapäivälehdet löytämättä mitään Oulua erityisesti koskevaa uutista tai mitään muutakaan, mikä olisi koskenut häntä.
Kuulutus ilmoitti junan saapuneen raiteelle. Harju siirtyi laiturille, nousi junaan, löysi paikkansa ja sulki silmänsä.
Hän halusi saapua Tampereelle hyvin levänneenä.