Tuuli piiskasi niemenkärkeä. Harju katseli ympärilleen eikä nähnyt ketään. Pelkkää merta, kivikkoista rantaa molempiin suuntiin ja yllä sininen, lokkien täplittämä taivas. Aurinko paistoi korkealta, se näytti pysähtyneen keskelle taivasta. Navakka tuuli viilensi ihoa ja paiskoi korkeita aaltoja rantakallioihin ja suuriin yksinäisiin kiviin.
Harju kääntyi ja katsoi jälleen autoaan ja kuljettajan paikalle lyyhistynyttä hahmoa. Tähän hänen kevyt kesätyönsä oli hänet tuonut. Autiolle merenrannalle pitämään seuraa kuolleelle miehelle. Harju meni jälleen miehen luo, eikä edelleenkään tunnistanut tätä. Mies oli arviolta kolmikymppinen, hoikka ja hentorakenteinen. Käsien amatööritatuoinnit näyttivät vankilassa tehdyiltä. Harju tarkasteli miestä vielä hetken.
Päänsärky alkoi hellittää. Huume -- mitä se ikinä olikaan ollut -- oli poistumassa hänen elimistöstään. Kuinka kauan hän oli ollut tajuttomana? Yli puoli vuorokautta, varovaisestikin arvioiden. Hän oli istunut illalliselle naisen kanssa noin puoli kymmenen aikaan, he olivat aterioineet tunnin verran ja sitten hän oli tuntenut vahvat kädet taluttamassa itseään jonnekin. Ehkä suoraan takapenkille.
Harju astui askeleen taaksepäin ja luuli ensin kuulevansa väärin. Ei, kyllä se oli hänen puhelimensa. Mutta missä? Harju käänteli päätään suojautuakseen tuulelta, työntyi kuolleen miehen yli avaamaan hansikaslokeron ja tarttui puhelimeen.
"Sä olet vaikeasti tavoitettava mies", elinkautisvanki Piirainen tervehti.
"Tässä on ollut kaikenlaista", vastasi Harju ja suoristautui tuuleen ja aurinkoon.
"Mä olen susta vähän huolissani", sanoi Piirainen.
"Varmasti."
"Ethän sä ole kadottanut sitä naista näkyvistäs?"
Viimeistään nyt Harju heräsi täysin. Hän vilkaisi kuollutta miestä ja tajusi jotakin.
"En tietenkään. Sähän tiedät ja näet mun jokaisen liikkeen."
Piiraisen vastaus viipyi sekunnin murto-osan liian pitkään.
"Tietysti", Piirainen naurahti. "Mä tsekkasin että sä olet hereillä."
"Mä olen hereillä", Harju sanoi ja katsoi kuollutta miestä. "Mutta mitä sä luulet, onkohan se kaveri hereillä, joka sulle välittää tietoja sinne Sörkkään?"
Vastaus viipyi jälleen. Ei pitkään, mutta riittävästi.
"Älä unohda", Piirainen sanoi. "Sä olet mun paskalistalla. Mä tiedän missä sä olet."
Puhelu katkesi. Harju sujautti puhelimen taskuunsa ja katsoi ympärilleen.
Joku oli surmannut häntä varjostaneen miehen. Todennäköisimmin nainen, jonka hän oli juuri kadottanut.