Voittaako kansainvälisesti menestyneimmän suomalaisen musiikkivideo-ohjaajan Antti Jokisen näkemys Nightwishin hitistä Nemo vai Kalle Kotilan ja Tomi Malakiasin animaatio Sweatmasterin puristukselle Song With No Words?
Vai kenties sittenkin oululaisen Universal Audio Attack Orchestran kitaristin Jarkko Halusen ohjaus oman yhtyeensä kappaleesta Briefcases & Firearms?
Oulun musiikkivideofestivaalin kotimaisen kilpailun tuomariston osa ei ole helppo. Torstain ja perjantain aikana raati katsoi kertaalleen kaikki 168 ehdokasta. Ensimmäisen kierroksen mieleenpainuvimmat videot voi vilkaista vielä uudemman kerran, mutta sitten onkin jo ratkaisujen aika.
"Pitää kiinnittää huomiota siihen, että video on toimiva kokonaisuus. Pitää myös sulkea pois, jos ei tykkää jostain bändistä tai musiikkityylistä. Kokonaisuus ja toteutus ratkaisevat. Jonkin verran arvioidaan myös sitä, minkä verran resursseja on ollut käytössä", työkseen mainoksia ja musiikkivideoita ohjaava Juuso Syrjä kertoo.
"Seassa on jokunen todellinen helmi. Olen huomannut myös muutaman yllättävän ohjaajanimen, josta en ole kuullut aiemmin mitään. Ja se on aina positiivista, etteivät tietyt samat tyypit ole tekemässä koko ajan."
Muiden muassa Brainstormille, Darudelle ja Don Johnson Big Bandille musiikkivideoita tehneen Syrjän lisäksi tuomaristoon kuuluvat puheenjohtaja Hans-Christian Grimm, joka valitsee musiikkivideot saksalaisille Oberhausenin ja Augsburgin lyhytelokuvajuhlille, sekä nuorisojäsenet, Lapin yliopistossa av-mediaa opiskeleva Venla Hulkko Oulusta ja viittä vaille valmis media-assistentti Anissa Margano Helsingistä.
"Musiikkityylin suhteen olen huomannut, että täällä tehdään kamalasti heavy-videoita. Oberhausenin festivaalille ei ole tarjolla näin paljoa heavyä", Grimm ihmettelee.
"Muutenkin meillä on selvästi enemmän kokeellisempaa materiaalia niin itse videon kuin musiikinkin suhteen."
Hoitajia, kaapumiehiä
ja verta on liikaa
Kotimaisen kilpailun ehdokkaiden laatu vaihtelee laidasta laitaan. Ja jos laatu vaihtelee, niin budjeteissakin on eroja. Nightwishin Nemon vastapainoksi löytyy melkein ilmaiseksi tehtyjä videoita, jotka on kuvattu vaikkapa pellolla tai kaverin autolla ajellessa. Syrjän mukaan raha näkyy varsinkin siinä, onko teos kuvattu videolle vai oikealle filmille.
Grimm taas korostaa, että budjetti ei lopulta ole ratkaiseva tekijä. Edes miljoona euroa ei takaa hyvää musiikkivideota. Inspiraatio on tärkein.
"Rahalla videon saa toki näyttämään hyvältä, mutta hyvät ideat ovat tarpeen", Grimm muistuttaa.
Syrjä kaipaa musiikkivideoihin iloisempaa ilmettä. Videopajojen splatter-leffojen siirtyminen musiikkivideoihin ei ole osoittanut laantumisen merkkejä, niinpä hoitajia, kaapumiehiä ja verta on jo turhankin monessa viritelmässä. Huumori kuitenkin jää ihmisten mieleen paremmin kuin epäonnistuneet kauhuelokuvaviritelmät.
Live-soittoa yhteen animaation kanssa
Animaatioiden määrä on selvässä kasvussa kotimaisessa kilpailussa. Kehitykseen vaikuttavat yhtä lailla matalampi kynnys tarttua tietokoneen animaatio-ohjelmiin kuin animaatioiden menestys musiikkivideorintamalla.
Meniväthän viime vuonna Kultapumpeli ja Kansanpumpeli kumpainenkin Hannes Häyhän ohjaamalle Lodger-animaatiolle.
"Maailmallakaan animaatiomusavideoita ei ole näkynyt kovin pitkään. Live-soittoa ja animaatiota voisi yhdistää enemmän. Videota on huomattavasti mielenkiintoisempaa katsoa, kun siinä on joku tartuntapinta oikeaan elämään. Useimpia ihmisiä kiinnostaa, miltä bändi näyttää, kun se soittaa", Syrjä sanoo.
Tuomariston valitsemat vuoden parhaat suomalaiset musiikkivideot julkistetaan tänä iltana Pumpeligaalassa Madetojan salissa klo 20.30. Samassa yhteydessä palkitaan myös yleisöäänestyksen voittaja.