Lauantai-iltana Oulun kaupunginteatterilla Pumpeligaalaan huipentuneet Oulun kahdeksannet musiikkivideofestivaalit onnistuivat maineensa mukaisesti. Oulussa on totuttu siihen, että järjestelyt toimivat, aikataulut pitävät ja oheistapahtumissa on tarjontaa moneen makuun.
Mielenkiintoisten oheistapahtumien keskellä on kuitenkin hyvä muistaa festivaalien perusidea: esitellä kotimaisille artisteille ohjattuja uusia musiikkivideoita.
Samalla festivaali tarjoaa myös uusille ohjaajille erinomaisen tilaisuuden murtautua laajempaan tietoisuuteen. Tuoreita musiikkivideoita nähtiin kotimaisessa kilpailussa peräti 154, joten esittelytehtävä täyttyi kiitettävästi. Myös uusien ohjaajalahjakkuuksien seulomisessa onnistuttiin.
Vain harva oli ennen lauantain gaalaa kuullut Tanskassa asuvasta suomalaisohjaajasta Jon Sundellista, joka palkittiin Kultapumpelilla O:pel Bastards -yhtyeelle ohjatusta Scorpiuksesta.
Myös lupaavimpana nuorena ohjaajana Teinipumpelilla palkittu Petri Kyttälä on tuore tekijä, jonka näkemys Tulenkantajat-yhtyeestä miellytti tuomaristoa suuresti. Puhumattakaan kunniamaininnan arvoisesti Lotus-yhtyettä ohjanneesta Jukka Kärkkäisestä, jonka nimi oli entuudestaan tuntematon jopa festivaalin järjestäjille.
Kekseliäisyyttä pientenbudjettien purituksessa
Oulussa nähdyn perusteella suomalaisten musiikkivideoiden taso hyppäsi 1990-luvun loppuvuosina ylöspäin monta askelmaa kerrallaan.
Sen jälkeen tilanne tuntuu vakiintuneen, ja tämän vuoden kotimaisen kilpailun yleistä tasoa voi pitää hyvin samankaltaisena parin edellisen vuoden kanssa.
Tuomaristo piti videoita teknisesti kilpailukykyisinä ja kiitti ohjaajien kekseliäisyyttä pienten budjettien puristuksessa. Tunnetut, Oulussa jo aiemmin palkitut ohjaajat, kuten Miikka Lommi, Tommi Pietiläinen, Pasi Pauni ja Finn Andersson tekevät edelleen takuuvarmaa ammattijälkeä. Samoin tuntui ajattelevan tämän vuoden tuomaristo.
Tällä kertaa palkitsematta jäänyt Tuukka Temonen osallistui kilpailuun peräti viidellätoista työllä. Temosen ohjattavina on ollut iso joukko suomalaisen rockin kermaa, ja vaikka täysosumat jäivät puuttumaan, on Temonen potentiaalinen nousija vuodesta vuoteen palkittavien ohjaajien seuraan.
Kotimaisen kilpailun kömpelöimmästä annista vastasivat aiempien vuosien tapaan monet metalliyhtyeille ohjatut videot. Liian moni metallivideo kulki jokseenkin tähän tyyliin: Bändi kävelee savun seasta takit auki kohti kameraa. Tyttö kävelee synkässä metsässä. On kylmä. Bändi soittaa nuotioiden seassa. Tyttö kävelee yhä metsässä. Bändi kävelee takit auki metsässä.
Odotettavissa sääntötarkistuksia?
Oulun musiikkivideofestivaalien järjestäjät joutuvat epäilemättä jatkoa ajatellen pohtimaan, millä perustein kotimaisten musiikkivideoiden kilpailuun voi osallistua.
Lienee vain ajan kysymys, milloin Miikka Lommi ja kumppanit pääsevät ohjaamaan kansainvälisiä hittiartisteja, ja toisaalta kotimaisen musiikkiteollisuuden noususuhdanne vie suomalaisia yhtyeitä varmasti ulkomaisten ohjaajien linsseihin.
Ratkaiseeko jatkossa ohjaajan kotimaa vai riittääkö artistin suomalaisuus, kuten nyt kilpailussa nähdyssä Kevin Godleyn HIM-ohjauksessa.