Ennen jokaista joulua muistelin mielelläni aiempia jouluja, joita minulle oli ehtinyt tänä vuonna kertyä jo sata. Vaikka vuoden muut päivät saattoivatkin sekoittua muistoissani, jokaisen joulun muistin yksityiskohtaisesti.
Hyvin pitkään jouluni olivat olleet melko vaatimattomia. Kotona oli ollut lähinnä olkikoristeita eikä ruokia ollut ollut montaa eri sorttia. Ensimmäisistä vuosistani saakka joulu oli kuitenkin aina ollut tärkeä juhla.
Muistin joulut, jolloin käytiin joulukirkossa. Sinne lähdettiin hevosen vetämällä reellä jo varhain aamulla. Joskus minäkin saatoin päästä mukaan. Pidin noista rekimatkoista, kun olin vällyjen sisällä ja pakkaslumi narskui reen jalasten alla.
Vähitellen jouluina alkoi olla enemmän ruokaa ja lahjoja. Aattona tuoksuivat kinkku ja laatikot. Piparkakkuja alettiin leipoa. Vielä viisikymmentä joulua sitten oli yleistä, että perheen lapset saivat jokainen vain yhden lahjat. Lahja saattoi olla sukset tai luistimet tai keinuhevonen.
Aluksi joulukuusissa oli oikeat, elävät kynttilät. Ne olivat kyllä aika vaarallisia, vaikka kauniita olivatkin. Kynttilät valaisivat muutenkin koteja. Vuosien kuluessa sähkövaloja alkoi tulla lisää, sittemmin jouluvalojakin.
Joinakin jouluina riisipuuro oli palanut pohjaan, mutta en valittanut. Joinakin jouluina lahjat olivat menneet vääriin paketteihin, mutta niistäkin oli selvitty. Yksikään joulu ei ollut mennyt täysin pieleen. Kerran olin päässyt jopa Turkuun katsomaan ihan paikan päältä joulurauhan julistusta. Oli ollut hienoa kuunnella, kuinka Turun suuren Tuomiokirkon kello löi kaksitoista kertaa ja sitten torvisoittokunta alkoi soittaa. Sen jälkeen joulurauha julistettiin Brinkkalan talon parvekkeelta. Minusta oli mahtavaa, että tämä perinne oli säilynyt vuosikymmenien ajan.
Sata joulua voi tuntua hurjan paljolta, mutta minä toivoisin, että minulla olisi vielä sata joulua lisää!
Tosin oli hyvin lähellä, ettei kuusenhakureissu Artun, Pinjan ja Anselmin kanssa olisi jäänyt viimeiseksi matkakseni, jonka jälkeen en olisi nähnyt enää yhtään joulua. Kerron huomenna lisää siitä, miten kuusta hakiessa kävi.
