Harju oli parkkeerannut Focuksensa parinkymmenen metrin päähän naisen Audista aivan yksinkertaisesta syystä.
Hän oli ollut vailla töitä, kun tarjous oli tullut. Hyllytys Keskusrikospoliisista oli jatkunut jo seitsemän kuukautta, ja Harju oli levoton.
Harju oli ollut peitetoimintamiehenä, kun asiat olivat sotkeutuneet. Hän oli tehnyt parhaansa, sukeltanut syvälle ja saanut kuulla toimineensa vaarallisella ja epäeettisellä tavalla. Nyt asiaa tutki "puolueeton taho", ja Harjulle oli luvattu ilmoittaa kun vyyhti oli selvitetty. Ihan pian Harju ei soittoa odottanut.
Pahinta oli, että Tiina ei ollut uskonut häntä. Sen sijaan, että olisi kuunnellut, Tiina oli katsonut häntä kasvot inhosta vääntyneinä, syytänyt raivosta tärisevästä suustaan sanoja, joita Harju ei ollut koskaan kuvitellut kuulevansa. Lopulta Tiina oli pakannut omat ja kaksosten tavarat ja muuttanut pois.
Ja kun Harju oli istunut yksin tyhjän perheasunnon ainoalla huonekalulla, metrin levyisellä sohvapöydällä täyteen pakattu urheilukassi edessään, hänen oli ollut helppo sopia tapaaminen seuraavaksi aamuksi, kun Lehikoinen soitti.
Lehikoinen oli Keskusrikospoliisista irtisanouduttuaan perustanut menestyksekkään turvallisuuskonsultointiin erikoistuneen yrityksen. Helle väreili ikkunan takana, kun Harju jäähdytetyssä huoneessa kieltäytyi kahvista ja pyysi Lehikoista menemään asiaan.
Lehikoinen istui pöytänsä takana mietteliäänä. Kasvojen kulmat olivat pehmenneet ja leuan alle ilmestynyt pinkeä rengas kuulsi nuotionpunaisena. Mustat kulmakarvat sinisten silmien yläpuolella oli nypitty ja hiukset olivat sekä ohuemmat että tummemman ruskeat kuin kuusi vuotta aiemmin.
"Homma on helppo", sanoi Lehikoinen. "Mutta ehdottoman luottamuksellinen. Siitä meille maksetaan."
Harju nyökkäsi. Lehikoinen työnsi ainoata pöydällä olevaa paperia Harjun suuntaan.
"Allekirjoita."
Harju luki niukkasanaisen paperin. Tehtävä oli nopeasti määritelty, samoin hänen palkkionsa. Molemmat kuulostivat liian hyviltä ollakseen totta.
"Pelkästään naisen seuraamisesta?"
"Pelkästään naisen seuraamisesta."
"Kuka on maksaja?"
"Se kuuluu osastoon luottamuksellisuus."
Harju jätti Lehikoisen istumaan valtaistuimeensa ja poistui huoneesta. Kuten Lehikoinen oli luvannut, sai Harju perintöprinsessan näköiseltä vaalealta naiselta mukaansa kirjekuoren.
Kirjekuori oli muiden tavaroiden joukossa auton takakontissa, kun Harju nyt teki napakan U-käännöksen ehtiäkseen kohteen perään.
