10-vuotias poika seisoo jännitysmöykky vatsassa Rotuaarin lavalla ja odottaa vuoroaan. Viimein hän pääsee lavalle --odottamaan vähän lisää.
Kun Hurriganesin Get On viimein räjähtää kaiuttimista, jäykästä vaaleatukkaisesta pojasta kuoriutuu alta puolen sekunnin raivokas ilmakitararevittelijä, joka vakuuttaa tuomariston kertarysäyksellä. Kun musiikki loppuu, poika livahtaa lavalta.
Näin vähäeleisesti Ville Paakkari vei Ilmakitaransoiton maailmanmestaruuden vuonna 1997. Kaikkien aikojen nuorin mestari koki tietenkin myös pakollisen improvisointikierroksen, joka silloin soiteltiin Nirvanan Smells Like Teen Spiritin version tahtiin. Paakkari muistaa saaneensa spontaaniudestaan tuomaristolta (Juha Torvinen, Jukka Takalo ja Oulun ylioppilaslehden päätoimittaja Merja Aakko) lisäpisteitä.
"Kyllähän siitä aika lailla muistaa vielä kaikki. Tietenkin ilmoittautumiset ja muut ovat menneet ohi, senkin takia, että jännitti niin helvetisti", nyt 23-vuotias pitkätukka muistelee.
Vuonna 1997 tehtiin muutenkin ilmakitaroinnin historiaa, sillä mukana oli ensimmäistä kertaa niin nainen (toiseksi sijoittunut toimittaja Jenni Pääskysaari) kuin ulkomaalainenkin (ruotsalainen Mikael Isaksson). Molemmat joutuivat taipumaan haukiputaalaispojan erinomaisuuden edessä.
Muutama kuukausi voiton jälkeen Villen äiti Sirpa Paakkari harmitteli lehtijutussa, että kameran nauha loppui pian pojan esiintymisen jälkeen: "Toimittajat tappelivat, kuka saa haastatella poikaa ensimmäiseksi..."
Vuoden 2010 Ville Paakkari sanoo, ettei voitto muuttanut hänen elämäänsä. Vaikka harvanpa kymmenvuotiaan ympärillä pyörii nimikirjoitusten pyytäjiä, kaukaisimmat oikein Vaasasta saakka. Lehtijuttuja julkaistiin eri puolilla maata ja pääsipä tenava Radiomafian Listan viikon listavieraaksi ja Ruben Stiller Show"n jaksoonkin ilmakitaroimaan.
"Ja Muusikoiden yö -festivaalilla esiinnyin ennen Turo"s Hevi Geetä."
Ilmakitaravoiton suurin anti oli kuitenkin Fender Stratocaster -palkintosähkökitara, jonka saatuaan Paakkari on soittanut joka päivä. Bändin perustaminen oli mielessä jo pian voiton jälkeen.
Haave muuttui lihaksi, kun edelleen toimiva Akma-bändi perustettiin pari vuotta myöhemmin: "Se on aika semmoista heviä mättöä."
Palkintokitara onkin jo aikaa sitten vaihtunut raskaaseen musiikkiin paremmin sopiviin malleihin.
Onko voitosta ollut aikuisiällä hyötyä? Saako sillä naisia tai ilmaisia tuoppeja?
"Ei ole sellaista. Jos saisi, niin olisin onnellinen mies", Paakkari naurahtaa. "Enemmän olen saanut aikaiseksi oman bändin kanssa."