Filet mignon, päätti Harju.
Vastapäätä istuva punahiuksinen, vihreäsilmäinen nainen otti siemauksen juomastaan samalla kun kävi läpi ruokalistan vaihtoehtoja. Harju mietti mitä tiesi naisesta ja mitä luuli tietävänsä. Hän oli seurannut naista kahden vuorokauden ajan ja epäili, että tämä oli syyllistynyt jopa neljään henkirikokseen. Hän ei tiennyt naisen oikeaa nimeä. Tämä ei ollut ainakaan toimeksiannossa mainittu Irina Joenpalo. Sen nimistä naista ja yhteensopivaa sosiaaliturvatunnusta ei löytynyt mistään rekisteristä. Nainen ajoi elinkautisvanki Mika Piiraisen vaimolle Aliisalle rekisteröityä mustaa Audi TT:tä. Mutta mitä se enää tarkoitti?
Nainen läpsäytti menun kannet kiinni. Harju teki samoin. Heidän katseensa kohtasivat. Harju ei tiennyt miksi istui oululaisen hotellin italialaisravintolassa vieraan ja kieltämättä kauniin naisen seurassa. Tai tiesi sittenkin. Hän oli tullut yllätetyksi baarissa.
"Mä en tainnut esitellä itseäni", nainen sanoi.
"En tainnut minäkään", sanoi Matias Harju, ja ojensi kätensä pöydän yli. "Arto Karemaa."
"Outi Similä", sanoi nainen ja puristi Harjun kättä tavalla, joka oli sekä terävä että ystävällinen.
"Saanko mä kysyä jotakin?" nainen kysyi.
"Totta kai", sanoi Harju.
"Minkä alan miehiä sä olet?"
"Puhelin. Alan. Puhelinalan."
"Aivan", nainen sanoi ja kuljetti kieltään punaisilla huulilla. Vihreät silmät läikähtivät. "Kun Oulussa ollaan, totta kai. Mä olen itse valokuvaaja. Keikalla täällä."
Loistava alku, Harju ajatteli, molemmat olivat valehdelleet sekä nimensä että ammattinsa. Naisen päivettyneet käsivarret, pitkät sormet ja hopeasormukset muistuttivat Harjua jostakin, mutta hän ei keksinyt mistä. Tarjoilijan käydessä he tekivät tilauksensa.
"Sä olet naimisissa", nainen sanoi.
Harju vilkaisi sormusta nimettömässään. Kuinka paljon tuo ohut kultasormus nyt merkitsikään hänelle. Olisipa se merkinnyt yhtä paljon Tiinalle. Harju nyökkäsi.
"Onnellisesti. Tosi onnellisesti."
"Upeeta", sanoi Outi Similäksi itseään väittävä nainen ja kumartui eteenpäin.
Nainen ojensi oikean kätensä tarttuakseen viinilasiinsa, käänsi samalla rannettaan ja antoi sormiensa kiertyä lasin jalan ympärille. Tuo liike ja kasvoille juuri sopivasta kulmasta lankeavat varjot saivat kylmät väreet kulkemaan Harjun selässä. Harju halusi tempaista punaisen peruukin naisen päästä, vetää hämäävät hopeasormukset sormista ja pyytää naista riisumaan vihreät piilolinssinsä.
Harju oli varma, että tunnisti naisen.