Hotellista Harju löysi baarin ja baarista tiskin. Hän tilasi oluen ja Fernet Brancan. Se ei ollut hänen tapaistaan. Mutta mikä enää oli?
Naisen mustaa Audia ei ollut hotellin parkkipaikalla enää näkynyt. Se ei yllättänyt Harjua. Yli tunnin etumatka oli sama kuin päivän, viikon tai vuoden etumatka. Jos nainen ajoi joka yö samanlaista ylinopeutta kuin edellisenä yönä, hän olisi niin halutessaan jo Ruotsin puolella. Harju ei ollut nukkunut viimeisen kahden vuorokauden aikana kuin kaksi tai kolme rikkinäistä tuntia.
Univaje ja yleinen epätoivo painoivat niin, ettei hän huomannut, että viereiselle baarijakkaralle istuttiin. Harju kuuli tilauksen -- "Cosmopolitan, kiitos" -- ja haistoi kevyen jasmiinintuoksuisen hajuveden. Vasta se sai hänet vilkaisemaan sivulleen ja melkein pudottamaan tuopin syliinsä.
Nainen oli nyt punatukkainen. Otsatukka oli lyhyt, mutta muuten hiukset ulottuivat puoleen selkään. Naisen huulet kiilsivät yhtä punaisina kuin hiukset. Silmät olivat vihreät. Nainen oli pukeutunut ihonmyötäiseen hihattomaan puseroon, joka paljasti urheilijan olkapäät.
"Ekaa kertaa Oulussa?" nainen kysyi.
"Mitä?"
Nainen katsoi Harjua silmiin. Niin syvälle, että Harjun teki pahaa.
"Oulussa? Ekaa kertaa?"
"Kyllä", Harju sai sanotuksi, eikä käsittänyt sen enempää tilannetta kuin omaa jäykkyyttäänkään
"Sama juttu", nainen sanoi.
Harju katsoi varovasti ympärilleen. Nurkkapöydässä pariskunta riiteli, tiskin toisessa päässä naamansa auringossa käristänyt nainen joi siideriä. Harju siemaisi olutta ja viivytteli. Silmäkulmastaan hän näki, että naisen hame peitti reisiä tuskin lainkaan. Tämän mustissa kengissä oli stilettikorot. Naisen sormia koristivat lukuisat hopeasormukset. Hän näytti jälleen kerran eri henkilöltä kuin aiemmin. Ja silti kyseessä oli sama nainen, jota Harju oli seurannut kaupungista toiseen ja jota hän epäili henkirikoksesta niin Saimaan rannalla kuin äsken Oulun Kauppatorilla.
"Kuuma päivä", nainen sanoi ja kilautti jäitä lasin reunaa vasten.
"Kuuma", myönsi Harju. "Ja pitkä."
Nainen kääntyi tuolillaan Harjuun päin. Harju tunsi katseen ohimoillaan, poskillaan ja olkapäillään. Hän ei tiennyt mitä sanoa. Hänen ei tarvinnutkaan, sillä nainen sanoi:
"Mä voisin tappaa jonkun."
Harju suoristi selkänsä, ja oli sanomassa jotakin, mitä tahansa.
"Mulla on niin nälkä, että mä voisin tappaa jonkun", nainen jatkoi. "Lähtisitkö sä mun kanssa illalliselle?"