Jokin naisen olemuksessa oli muuttunut: askeleet kajaanilaisen huoltamon parkkipaikalla olivat olleet aikaisempaa naisellisemmat, aistikkaammat. Ja ennen autoon nousemistaan nainen oli heilauttanut hiuksensa selän puolelle kuin hykerrellen. Kuin olisi tiennyt, että häntä katseltiin.
Naisen auton nopeus sen sijaan pysyi samana, ja se teki seuraamisen helpoksi. He olivat matkalla Ouluun. Tai siltä se ainakin vaikutti.
Harjun levottomuus kasvoi. Hän yritti samaan aikaan sekä unohtaa että muistaa elinkautisvanki Piiraisen puhelun ja jokaisen vaihdetun sanan. Sama päti edelliseen yöhön. Muistiko hän oikein ajan ja paikan ja laukaukset? Mikä häntä vaivasi? Hän oli sentään kokenut rikostutkija, vaikkakin oli juuri nyt hyllytettynä. Tämäkin asia sotki hänen ajatuksiaan kaiken muun ohessa. Mistään ei saanut otetta. Harju huomasi käsiensä vavahtavan. Aivan kuin lipeäminen olisi konkreettista.
Aurinko oli aloittanut laskunsa ja Harju napautti häikäisysuojan alas piiloutuakseen polttavilta, sokaisevilta säteiltä. Kun Harju pitkällä suoralla laski kädet syliinsä ja piti ratista vain kevyesti etusormellaan ja peukalollaan, hän huomasi jälleen ajattelevansa Tiinaa, vaimoaan. Ajatus oli epämukava. Kuin Harju olisi etsinyt mukavaa makuuasentoa röpelöisellä kalliolla. Mikään asento tai lähestymiskulma ei tuonut helpotusta. Harju huokaisi. Kurkusta nousi vaimea tuskainen luontoääni.
Samalla kun naisen Audi TT hetkeksi katosi oikealle kaartuvaan mutkaan, Harju kuuli puhelimensa soivan. Lehikoinen. Hänen toimeksiantajansa.
"Kaikki hyvin?" kysyi Lehikoinen.
"Anna kun mietin", sanoi Harju. "Seuraan naista, joka on saattanut syyllistyä vakavaan rikokseen. Syy tähän on se, että sä kiristät mua asioilla, jotka saattaa johtaa avioliittoni lopulliseen kariutumiseen ja lopullisiin potkuihin Keskusrikospoliisista. Kaikki on ihan helvetin hyvin."
Lehikoinen ei sanonut hetkeen mitään.
"Oletko sä puhunut kenenkään kanssa?"
Mitä tämä oli? Harju oli automaattisesti ajatellut, että Piirainen, jonka kanssa hän oli hetki sitten puhunut, olisi alkuperäinen toimeksiantaja, jota Lehikoinen ei ollut suostunut paljastamaan.
Kun aurinko jälleen häikäisi Harjun hetkeksi, hän tajusi samalla välähdyksellä, ettei Lehikoinen sittenkään tiennyt kaikkea. Ja etteivät Piirainen ja Lehikoisen turvallisuusyritys pelanneet yhteen. Harju oli äkkiä täysin varma asiasta.
"En", Harju valehteli ja otti tukevamman otteen ohjauspyörästä.